Syy numero 22:
ihmiset, люди
Parhaimpia syitä Venäjästä tykkäämiseen ovat venäläiset ihmiset ja venäläinen luonteenlaatu. Venäläinen ihminen nauttii seurasta, eikä "jäyhän suomalaisen" tavoin istua jökötä mykkänä seurassa, vaan osallistuu aktiivisesti keskusteluun - suomalaisille nautinnolliset hiljaiset hetket ovatkin piinaa. Venäläiset ovat tunneihmisiä - he eivät pelkää näyttää tunteitaan, niin hyvässä kuin pahassa. Surua puretaan itkemällä, iloa tanssimalla, nauramalla ja laulamalla. Venäläisiä kuvaa myös suurpiirteisyys, esimerkiksi aikatauluista voidaan hieman livetä, joitain järjestelyjä, töitä tai tehtäviä voidaan lykätä hieman myöhemmäksi, kunhan ne vain joskus tulevat tehdyiksi. Lisäksi kaikenlainen sitovuus ahdistaa venäläisiä; säännöt, muuttumattomuus ja vakiintuneisuus arjessa ja tietynlainen pysyvyys koetaan raskaiksi. Vapaus ja riippumattomuus viehättävät sitäkin enemmän - lieneekö tässä osasyy venäläiseen mielenkiintoiseen liikennekäyttäytymiseen? Kenties samaisesta syystä myös tulevaisuuden suunnitteleminen on venäläiselle vaikeaa, he elävätkin tässä hetkessä huomisesta murehtimatta. Lisäksi vieraanvaraisuus on tärkeä osa venäläistä kulttuuria ja luonnetta. Perhe ja ystävät ovat venäläiselle tärkeitä ja ne muodostavat tärkeän osan venäläisen ihmisen elämästä.
Matkallani olen tavannut monia ja monenlaisia venäläisiä, mutta olen kyllä edellä lueteltujen asioiden kanssa samaa mieltä - venäläinen ihminen on seurallinen ja tunteellinen, rakkaistaan välittävä, tässä hetkessä elävä ihminen, joka ei turhia murehdi. Matkani varrelle on sattunut muun muassa erittäin miellyttäviä ratikoiden lipunmyyjiä, hauskoja taksikuskeja, ja lukuisia muita mukavia tapauksia. Tietysti kaikenlaiset yleistykset ovat aina vähän kyseenalaisia, ja tottakai Venäjältä löytyy esimerkiksi täsmällisiä ja tarkkoja venäläisiä, siinä missä Suomessa on ei-juroja ja puheliaita suomalaisia, mutta yllä luetellut ominaisuudet ovat kulttuuriin sidonnaisia ja esiintyvät "pääpiirteinä".
Ai niin, ja vielä sana jos toinenkin kuuluisasta ja perinteisestä "hymykysymyksestä". Venäläiset asiakaspalvelijat eivät hymyile, tämä on totuus. Syy ei kuitenkaan ole asiakkaassa (onpa hän sitten ulkomaalainen tai ei, nuori tai vanha, köyhä opiskelija tai rikas herra tai rouva), vaan kyse on siitä, että he ottavat työnsä vakavasti. Työaikana he ovat virallisessa tilanteessa, jossa heidän tulee palvella asiakasta mahdollisimman hyvin. Näin ollen, siinä, että myyjä tai muussa asiakaspalvelutyössä oleva henkilö ei hymyile, kyse on töykeyden sijaan oikeastaan siitä, että hän kunnioittaa asiakasta ja työtään. Tietysti myös tuttuus on keskeinen tekijä hymykysymyksen suhteen: tutuille ihmisille hymyillään kyllä, jopa työajalla. Kieliharjoittelun aikana "tutustuimme" kahteen ruokakaupan myyjään ja aina heidät nähdessämme tervehdimme heitä hymyillen (saimme loppujen lopuksi tervehdyksen ja hymyn myös takaisin, jee!) tai kenties jopa vaihdoimme muutaman sanan kassalla.
Kaikella rakkaudella ja joulua odottaen,
Satu
Psst. Hauskaa neljättä adventtisunnuntaita - jouluhan on ihan justiisa!
Комментариев нет:
Отправить комментарий