Syy numero 21:
torit, markkinat // рынки, ярмарки
Torit ja markkinat ovat osoittautuneet venäläisten suosimaksi kaupankäynnin muodoksi - torilta löytyy oikeastaan aika lailla kaikki, mitä tarvita saattaa: lemmikeistä auton varaosiin, vessapöntön kansista vaatteisiin, matoista kenkiin, hää- ja juhlatavaroista kodintekstiileihin ja astioihin ruokaa tietenkään unohtamatta. Siksipä onkin miltei kätevämpää käydä ostoksilla torilla kuin ostoskeskuksissa (ainakin tällaisissä pienemmissä kaupungeissa), jotka useimmiten ovat melkoisia putrakoita, jotka saavat vähintäänkin pään pyörälle. Torilla saa ja lähes täytyy tinkiä; yrittänyttä ei laiteta, ja joskus onnistuu saamaan hieman hinnasta pois. Parhaaksi tinkimisvaltiksi on kuitenkin kokemuksen kautta osoittautunut rajallinen budjetti - usein myyjät tulevat hinnassa hieman vastaan, mikäli aivan koko hinnan verran rahaa ei lompakosta löydy.
Aluksi, syyskuussa ja lokakuun alussa torikäynnit olivat vielä nopeaa läpikävelyä torimyyjien kysymyksien ja jutustelujen pelossa, mutta sittemmin, kun kielitaito virkosi, opimme jutustelemaan myyjien kanssa, kyselemään ja katselemaan ihan rauhassa, eikä laukustakaan enää kieliharjoittelun loppupuolella tarvinnut rystyset valkoisina vorojen pelossa pitää kiinni (vaikka toki edelleen varovaisia oltiin). Ja tinkimäänkin silloin tällöin uskaltauduttiin. Aina ei onnistunut, mutta yrittää sai. Kuvassa taustalla näkyvän kauppahallin maito- ja lihaosastojen tuoksuihin ei tässä ajassa ehditty tottua, mutta vihannesosasto meitä miellytti sitten sitäkin enemmän. Muutenkin tunnelma torilla oli aina jotenkin mukava ja kutsuva. Täytynee alkaa käydä enemmän toreilla Suomessa, vaikka tällaista ei ainakaan Soinista löydy, tuskinpa Jyväskylästäkään.
Kaikella rakkaudella ja parin yön päästä koittavaa joulua yhä suuremmalla innolla odotellen,
Satu
Комментариев нет:
Отправить комментарий