Последный день в Твери.

Heippa (ihan joulukalenterin ulkopuolelta)!

Sitten viimeisen "kunnollisen" blogipäivityksen on tapahtunut PALJON, mutta kertominen kaikesta siitä lienee hieman yksitoikkoista - kyse kun on lähinnä koulutöistä. Oikeastaan koko joulukuu on jäänyt täällä blogin puolella joulukalenterin varjoon, aikaa ja energiaa kaiken muun häsläyksen ohessa on riittänyt vain jompaankumpaan, joko joulukalenterin tai normaalien päivitysten kirjoittamiseen. Toistaiseksi kun joulukalenteri on ilmestynyt päivittäin (kuten asiaan kuuluu), muu kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, joten tässä on nyt sitten tulossa pikakatsaus joulukuun tapahtumiin ja viimeisen päivän tunnelmiin. 

Joulukuun alku lähestyi oikeastaan aika varkain, sillä loman jälkeen meillä oli paljon tekemistä, eikä oikeastaan enää niin kovin paljon aikaa. En siis pahemmin tullut katselleeksi kalenteriin, enemmänkin yritin pysytellä selvillä siitä, montako viikkoa meillä vielä oli jäljellä ja mitä milläkin viikolla oli tiedossa: deadlineja, esityksiä, muita hommia. Siinä kaikkea mahdollista hommatessa viikotkin hupenivat ja yhtäkkiä joulukuun alkukin tuli vastaan. Joulukalenterien tekeminen ja seuraaminen alkoi - olen juuri niin lapsellinen, että olen seurannut Tonttu Toljanteri -joulukalenteria, joka suureksi surukseni on tällä tietoa viimeinen. 

Aivan joulukuun alussa meillä oli jäljellä vielä paljon työtä, muun muassa niin sen "ison ja kamalan" kuin pienten ja mukavienkin referaattien tekoa, suullisen viestinnän monologin valmistelua, kirjallisuuden ja kieliopin opettelua. Samaan aikaan kuitenkin tieto kieliharjoittelun lopun lähestymisestä sai aikaan pähkäilyä tuliaisten ja joululahjojen suhteen. Niinpä siis olemme vapaa-ajalla tonttuilleet koko joulukuun ajan, käyneet torilla, kävelykadun kojuilla ja ostoskeskuksissa.

Itsenäisyyspäivänä kuitenkin päätimme käydä ravintolassa syömässä ja kokoontua illalla katsomaan Linnan juhlia. Nyyttäribileistä tuli kunnon kekkerit, naposteltavaa oli vähän joka lähtöön ja nettikin toimi, joskin hieman pätkien; välillä saimme ihastella hyvän tovin jotakuta kaunotarta tai vaihtoehtoisesti ruotia oikein kunnolla epäonnistunutta asuvalintaa - niitäkin kun joukosta löytyi. Ilta kului mukavasti Suomea juhliessa, ulkomailla oleminen toi itsenäisyyspäiväänkin hieman uutta loistoa. Lisäksi mieltä lämmitti RKIn opettajien ja muiden oppilaiden yhteinen hyvän itsenäisyyspäivän toivotus käytävän ilmoitustaululla. :)

Valinnan vaikeus...

...kuin myös. Sama ongelma oli toki minullakin.

Linnan juhlien katsomo herkkuineen.

Viime viikon perjantaina kävimme viimeisellä ekskursiolla. Pistäydyimme samovaarinäyttelyssä "tveriläisen elämäntyylin" museossa. Esillä oli monenlaisia samovaareja, teeastioita ja valokuvia. Vierailu oli mielenkiintoinen ja se vain parani, kun saimme kierroksen päätteeksi teetä ja monenlaista tökkäämistä sen kaveriksi. Tee tarjottiin perinteiseen tapaan ja Anatolin käskemänä minä, Elke ja pari muutakin kokeilimme teen juontia lautaselta kovaan ääneen ryystäen. Teekupposten äärellä kuulimme perinteistä teehen ja teenjuontiin liittyen ja kokeilimme joitain käytännössä (teen tarjoilu, ryystäminen, korpun kastaminen teehen ja syönti sitten - kaikki kovin tuttuja ainakin minulle). Valitettavasti sieltä minulla ei ole yhtään kuvaa, mutta paikka oli todella hieno ja vastaremontoitu, ja näyttelyssä oli hauskaa pistäytyä - se kruunasi viimeisen "kunnon" viikon ennen kokeita. Ekskursiolta palattuamme teimme kirjallisen viestinnän viimeisellä tunnilla seinälehden kuluneesta syksystä tervehdykseksi tuleville oppilaille.

Terveisiä tuleville vaihtareille!

Lauantaina kävimme Jasun, Sinin ja Jossun kanssa juhlimassa Jasun syntymäpäivää hieman etukäteen ja samalla nauttimassa "viimeisestä ehtoollisesta" ennen koeviikkoa ravintola Matryoshkassa. Sisustus oli aivan ihana, ja ruokakin oli hyvää!

Leninin joulukuusi ja ne jouluvalot

Jasu ja Sini

Jossu ja minä.

Vaikka kirjallista hommaa oli paljon, kaikki työt valmistuivat ajallaan ja huoli niistä hävisi. Siispä jäljellä oli enää koeviikon kauhut, mutta jotenkin siitä ei enää viikko sitten jaksanut huolehtia - päätin, että valmistaudun niin hyvin kuin voin, osaan ja ehdin, ja sitten sillä mennään. Tämä tekniikka osoittautui hyväksi, kokeet sujuivat hyvin ja tulokset olivat parempia kuin osasin odottaa.

Eilen meillä oli pieni lukukauden päätötilaisuus, jossa meidän ryhmämme lisäksi oli paikalla kaikki opettajamme ja kv-osaston johtaja. Kun olimme itse saaneet sertifikaattimme, me suomalaiset annoimme opettajillemme diplomit, konvehtirasiat ja kukat vastalahjana - diplomeissa oli kunniamainintana sydämellisyyttä ja kärsivällisyyttä, inspiroivaa ja hauskaa opetusta, unohtumattomia hetkiä ja kannustavia neuvoja. Tilaisuuden päätyttyä pidimme kuvaussession, olihan kyseessä viimeinen kerta, kun olimme porukalla koolla.

Me suomalaiset todistuksinemme - se on siinä!

Pienimuotoinen kaaos eilisillalta.

Eilinen oli tunteellinen päivä, herkistelin oikeastaan koko päivän, aina aamusta iltamyöhään. Tällä hetkellä ja koko tämän päivän ajan sen sijaan on ollut hieman kummallinen, typertynyt ja uupunut olo, joskin innostusta kotiin palaamisesta ei voi vähätellä tai peitellä. On ihmeellistä, että koko viime vuoden ajan odotettu ja pelätty kieliharjoittelu onkin yhtäkkiä ohi, me lähdemme kotiin ja pian uudet opiskelijat niin Suomesta kuin kenties muualtakin maailmasta saapuvat, valtaavat asuntolan ja täyttävät sen elämällä. Tällä hetkellä käytävästä satunnaisesti kuuluu vain rehtorin lasten leikkien ääntä, polkupyörän kellon kilahtelua. Muutoin asuntola seisoo jo miltei pimeänä ja tyhjänä.

Kamalan painavat ja täyteen ahdetut matkalaukut seisovat tuossa vieressä ja huone on jälleen tyhjä ja asumattoman näköinen, aivan kuin tullessani tänne. Kaappien hyllyt koljottavat tyhjyyttään, työpöydän lamppu, joka ei toiminutkaan, on jälleen nostettu yöpöydälle, petivaatteet ovat siististi viikattuina sängyllä. Keittiössä miltei kaikuu, jääkaappi hyrrää vailla sisältöä ja astiat on pinottu näteiksi kasoiksi yläkaappiin muutaman teepussin, pikakahvin ja palasokerin seuraksi. Jäljellä on oikeastaan enää lähdön hetki, joka ei sekään ole enää kaukana. 

Samanaikaisesti olen valtavan onnellinen ja huojentunut hyvin menneestä kieliharjoittelusta ja kotiinpaluusta, toisaalta on valtavan haikeaa jättää nämä jo tutuiksi tulleet paikat ja ihmiset taakseen. En kuitenkaan aio sanoa Tverille hyvästi, vaan sen sijaan sanon näkemiin - jokin päivä minä vielä palaan, ennemmin tai myöhemmin, siitä olen aika varma. 

Reissu on ollut huikea, enkä vaihtaisi hetkeäkään, vaikka aina kaikki ei ole mennyt niin kuin olisi pitänyt. Kaikesta on silti aina selvitty kunnialla. Kiitokset huikeista seteistä, syrnikki-illoista, karjalanpiirakoista, Pietarin-reissusta, Suuresta Seikkailusta, vertaistuesta, nauruista, itkuista, hysteerisistä hetkistä, tutkimusretkistä, illanvietoista ja loistavasta seurasta teille, rakkaat matkatoverini: Johanna, Sini, Jasu, Joni ja Mikael! Me suomalaiset olemme pitäneet yhtä ja huolehtineet toisistamme. Toivottavasti kevään tullen muun muassa blini-illat saavat jatkua, vaikka normaali arki kaikkine menoineen odottaa Jyväskylän huudeilla, emmekä paria kerrosta alemmas tai ylemmäs hipsimällä enää pääse toistemme luo kyläilemään. :) 

Edessä ovat viimeiset hetket Venäjällä ja kymmenen tunnin junamatka Suomeen, Kouvolaan, missä kotiväki on minua vastassa. Viimeisiä viedään.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Joulukalenterin luukut avautuvat tietenkin aina aattoon saakka, vaikka viimeisten parin luukun aikana olenkin jo Suomessa. Lähipäivinä, kenties jo huomenna, kirjoitan vielä eräänlaisen epilogin tälle matkalle ja blogille, ja luultavasti vielä ennen uutta vuotta kasaan kokoon jonkinlaisen kotiinpaluukertomuksen, kuinka kotimatka sujui, oliko ongelmia, mitä tein ensimmäisenä kotiin päästyäni, aloinko puhua venäjää kaupassa tai jossain muualla?
Kiitoket kuitenkin jo tässä vaiheessa kaikille teille, jotka olette matkaani seuranneet, tällä hetkellä näyttökertoja blogilla on 2444, joten aika monta kertaa sivu on aukaistu, kiitos siitä. 

Viimeiset terveiset täältä Tveristä, jossa itse asiassa talvi ja lumi tekivät juuri comebackin (toivottavasti seuraavat meitä Suomeen).

Kaikella rakkaudella,
Satu