Pождественский календарь 24 / 24

Syy numero 24:

Pakkasukko, Дед Мороз

Pakkasukko - Ded Moroz - on venäläinen vastine joulupukille. Kyseessä on venäläinen satuhahmo, joka esiintyy useimmiten punaisissa, sinisissä, harmaissa tai kultaisissa lumihiutalein koristellussa asussa. Muuten ulkonäöltään pakkasukko kuitenkin muistuttaa hyvinkin paljon joulupukkia. Tosin toisin kuin joulupukki, pakkasukko liittyy uuteenvuoteen, joka on Venäjällä etenkin lahjojen antamisen juhla, joulua Venäjällä juhlitaan uskonnolliselta pohjalta. Kulkupelinä porojen sijaan hän kulkee venäläisellä kolmivaljakolla eli troikalla, ja Lumityttö eli Снегурочка, pakkasukon lapsenlapsi, on hänellä apuna uudenvuodenyönä lahjojenjakoretkellä. Pakkasukon sanotaan asuvan Luoteis-Venäjällä, Velikij Ustjugin kaupungissa.

Pakkasukko pääsi joulukalenterin viimeisen luukun kasvoksi, koska kyseessähän on kuitenkin jouluinen hahmo, joka Venäjällä "joulupukin virkaa toimittaa".  

Kaikella rakkaudella ja ihanaa joulunaikaa toivottaen,

Satu 

Pождественский календарь 23 / 24

Syy numero 23:

hintataso (edulliset hinnat), низкие цены

Venäjällä hintataso on Suomea hieman edullisempi, joskin ei ehkä kuitenkaan aivan niin paljon kuin kuvittelin. Tietysti ostoskorin hinta riippuu siitä, ostaako pelkkiä tuontituotteita vai paikallisia, venäläisiä elintarvikkeita ja tavaroita - tuontituotteista saa tietenkin pulittaa hieman enemmän. Myös se, missä käy ostoksilla, vaikuttaa siihen, paljonko rahaa kuluu. 

Alkoholi ja tupakka ovat selkeästi halvempia, mutta muun muassa ruoka, vaatteet tai kosmetiikka ovat suunnilleen samanhintaisia täällä kuin Suomessa. Ruokaan uppoaa helposti rahaa kaupassa käydessä - esimerkiksi liha ja kala ovat aika lailla samaa hintaluokkaa kuin Suomessa. Onneksi niin ovat myös makaronit. Vaatteet ovat aikalailla samoissa hinnoissa kuin Suomessa, esimerkiksi vaateliike Terranova vastaa niin tuotteiltaan kuin hinnoiltaankin Gina Tricotia tai H&M:a. Ravintolassa syöminen on kuitenkin halvempaa täällä kuin Suomessa, kävimme esimerkiksi toissa päivänä "bisneslounaalla" läheisessä ravintolassa, kolme ruokalajia maksoivat yhteensä 220 ruplaa eli noin 5 euroa. Bisneslounasajan ulkopuolellakaan ei ravintolassa vararikkoon joudu, vaikka se toki riippuu siitäkin, missä, mitä ja miten paljon syö ja juo. Liput teatteriin, elokuviin, konsertteihin, kulkuneuvoihin jne. ovat edullisempia; teatteriin olemme päässeet alle kymmenellä eurolla, balettiin n. 12 € ja Kazaniin ja takaisin (yht. n. 2000 km) reilusti alle sadalla eurolla. Myös muun muassa kirjat ovat halvempia. Ostin itselleni Tolkovyj slovarin eli selittävän sanakirjan (80000 hakusanaa) kymmenellä eurolla, samaan hintaan täällä lähtisi vaikka Dan Brownin Inferno, samoin venäläisen kirjallisuuden klassikkoja saa aika halvalla. Käsityötarvikkeitakin saa hieman edullisemmin, esimerkiksi villalanka ei ole aivan Suomen hintoihin vielä ehtinyt. 

Olihan se ilahduttavaa, että köyhän opiskelijan rahat riittivät pikkuisen pidemmälle täällä kuin Suomessa, saas nähdä miltä tuntuu tammikuussa palata arkeen. :)

Kaikella rakkaudella näin jouluaatonaattona,

Satu

Pождественский календарь 22 / 24

Syy numero 22:

ihmiset, люди

Parhaimpia syitä Venäjästä tykkäämiseen ovat venäläiset ihmiset ja venäläinen luonteenlaatu. Venäläinen ihminen nauttii seurasta, eikä "jäyhän suomalaisen" tavoin istua jökötä mykkänä seurassa, vaan osallistuu aktiivisesti keskusteluun - suomalaisille nautinnolliset hiljaiset hetket ovatkin piinaa. Venäläiset ovat tunneihmisiä - he eivät pelkää näyttää tunteitaan, niin hyvässä kuin pahassa. Surua puretaan itkemällä, iloa tanssimalla, nauramalla ja laulamalla. Venäläisiä kuvaa myös suurpiirteisyys, esimerkiksi aikatauluista voidaan hieman livetä, joitain järjestelyjä, töitä tai tehtäviä voidaan lykätä hieman myöhemmäksi, kunhan ne vain joskus tulevat tehdyiksi. Lisäksi kaikenlainen sitovuus ahdistaa venäläisiä; säännöt, muuttumattomuus ja vakiintuneisuus arjessa ja tietynlainen pysyvyys koetaan raskaiksi. Vapaus ja riippumattomuus viehättävät sitäkin enemmän - lieneekö tässä osasyy venäläiseen mielenkiintoiseen liikennekäyttäytymiseen? Kenties samaisesta syystä myös tulevaisuuden suunnitteleminen on venäläiselle vaikeaa, he elävätkin tässä hetkessä huomisesta murehtimatta. Lisäksi vieraanvaraisuus on tärkeä osa venäläistä kulttuuria ja luonnetta. Perhe ja ystävät ovat venäläiselle tärkeitä ja ne muodostavat tärkeän osan venäläisen ihmisen elämästä. 

Matkallani olen tavannut monia ja monenlaisia venäläisiä, mutta olen kyllä edellä lueteltujen asioiden kanssa samaa mieltä - venäläinen ihminen on seurallinen ja tunteellinen, rakkaistaan välittävä, tässä hetkessä elävä ihminen, joka ei turhia murehdi. Matkani varrelle on sattunut muun muassa erittäin miellyttäviä ratikoiden lipunmyyjiä, hauskoja taksikuskeja, ja lukuisia muita mukavia tapauksia. Tietysti kaikenlaiset yleistykset ovat aina vähän kyseenalaisia, ja tottakai Venäjältä löytyy esimerkiksi täsmällisiä ja tarkkoja venäläisiä, siinä missä Suomessa on ei-juroja ja puheliaita suomalaisia, mutta yllä luetellut ominaisuudet ovat kulttuuriin sidonnaisia ja esiintyvät "pääpiirteinä". 

Ai niin, ja vielä sana jos toinenkin kuuluisasta ja perinteisestä "hymykysymyksestä". Venäläiset asiakaspalvelijat eivät hymyile, tämä on totuus. Syy ei kuitenkaan ole asiakkaassa (onpa hän sitten ulkomaalainen tai ei, nuori tai vanha, köyhä opiskelija tai rikas herra tai rouva), vaan kyse on siitä, että he ottavat työnsä vakavasti. Työaikana he ovat virallisessa tilanteessa, jossa heidän tulee palvella asiakasta mahdollisimman hyvin. Näin ollen, siinä, että myyjä tai muussa asiakaspalvelutyössä oleva henkilö ei hymyile, kyse on töykeyden sijaan oikeastaan siitä, että hän kunnioittaa asiakasta ja työtään. Tietysti myös tuttuus on keskeinen tekijä hymykysymyksen suhteen: tutuille ihmisille hymyillään kyllä, jopa työajalla. Kieliharjoittelun aikana "tutustuimme" kahteen ruokakaupan myyjään ja aina heidät nähdessämme tervehdimme heitä hymyillen (saimme loppujen lopuksi tervehdyksen ja hymyn myös takaisin, jee!) tai kenties jopa vaihdoimme muutaman sanan kassalla.

Kaikella rakkaudella ja joulua odottaen,

Satu

Psst. Hauskaa neljättä adventtisunnuntaita - jouluhan on ihan justiisa!

Последный день в Твери.

Heippa (ihan joulukalenterin ulkopuolelta)!

Sitten viimeisen "kunnollisen" blogipäivityksen on tapahtunut PALJON, mutta kertominen kaikesta siitä lienee hieman yksitoikkoista - kyse kun on lähinnä koulutöistä. Oikeastaan koko joulukuu on jäänyt täällä blogin puolella joulukalenterin varjoon, aikaa ja energiaa kaiken muun häsläyksen ohessa on riittänyt vain jompaankumpaan, joko joulukalenterin tai normaalien päivitysten kirjoittamiseen. Toistaiseksi kun joulukalenteri on ilmestynyt päivittäin (kuten asiaan kuuluu), muu kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, joten tässä on nyt sitten tulossa pikakatsaus joulukuun tapahtumiin ja viimeisen päivän tunnelmiin. 

Joulukuun alku lähestyi oikeastaan aika varkain, sillä loman jälkeen meillä oli paljon tekemistä, eikä oikeastaan enää niin kovin paljon aikaa. En siis pahemmin tullut katselleeksi kalenteriin, enemmänkin yritin pysytellä selvillä siitä, montako viikkoa meillä vielä oli jäljellä ja mitä milläkin viikolla oli tiedossa: deadlineja, esityksiä, muita hommia. Siinä kaikkea mahdollista hommatessa viikotkin hupenivat ja yhtäkkiä joulukuun alkukin tuli vastaan. Joulukalenterien tekeminen ja seuraaminen alkoi - olen juuri niin lapsellinen, että olen seurannut Tonttu Toljanteri -joulukalenteria, joka suureksi surukseni on tällä tietoa viimeinen. 

Aivan joulukuun alussa meillä oli jäljellä vielä paljon työtä, muun muassa niin sen "ison ja kamalan" kuin pienten ja mukavienkin referaattien tekoa, suullisen viestinnän monologin valmistelua, kirjallisuuden ja kieliopin opettelua. Samaan aikaan kuitenkin tieto kieliharjoittelun lopun lähestymisestä sai aikaan pähkäilyä tuliaisten ja joululahjojen suhteen. Niinpä siis olemme vapaa-ajalla tonttuilleet koko joulukuun ajan, käyneet torilla, kävelykadun kojuilla ja ostoskeskuksissa.

Itsenäisyyspäivänä kuitenkin päätimme käydä ravintolassa syömässä ja kokoontua illalla katsomaan Linnan juhlia. Nyyttäribileistä tuli kunnon kekkerit, naposteltavaa oli vähän joka lähtöön ja nettikin toimi, joskin hieman pätkien; välillä saimme ihastella hyvän tovin jotakuta kaunotarta tai vaihtoehtoisesti ruotia oikein kunnolla epäonnistunutta asuvalintaa - niitäkin kun joukosta löytyi. Ilta kului mukavasti Suomea juhliessa, ulkomailla oleminen toi itsenäisyyspäiväänkin hieman uutta loistoa. Lisäksi mieltä lämmitti RKIn opettajien ja muiden oppilaiden yhteinen hyvän itsenäisyyspäivän toivotus käytävän ilmoitustaululla. :)

Valinnan vaikeus...

...kuin myös. Sama ongelma oli toki minullakin.

Linnan juhlien katsomo herkkuineen.

Viime viikon perjantaina kävimme viimeisellä ekskursiolla. Pistäydyimme samovaarinäyttelyssä "tveriläisen elämäntyylin" museossa. Esillä oli monenlaisia samovaareja, teeastioita ja valokuvia. Vierailu oli mielenkiintoinen ja se vain parani, kun saimme kierroksen päätteeksi teetä ja monenlaista tökkäämistä sen kaveriksi. Tee tarjottiin perinteiseen tapaan ja Anatolin käskemänä minä, Elke ja pari muutakin kokeilimme teen juontia lautaselta kovaan ääneen ryystäen. Teekupposten äärellä kuulimme perinteistä teehen ja teenjuontiin liittyen ja kokeilimme joitain käytännössä (teen tarjoilu, ryystäminen, korpun kastaminen teehen ja syönti sitten - kaikki kovin tuttuja ainakin minulle). Valitettavasti sieltä minulla ei ole yhtään kuvaa, mutta paikka oli todella hieno ja vastaremontoitu, ja näyttelyssä oli hauskaa pistäytyä - se kruunasi viimeisen "kunnon" viikon ennen kokeita. Ekskursiolta palattuamme teimme kirjallisen viestinnän viimeisellä tunnilla seinälehden kuluneesta syksystä tervehdykseksi tuleville oppilaille.

Terveisiä tuleville vaihtareille!

Lauantaina kävimme Jasun, Sinin ja Jossun kanssa juhlimassa Jasun syntymäpäivää hieman etukäteen ja samalla nauttimassa "viimeisestä ehtoollisesta" ennen koeviikkoa ravintola Matryoshkassa. Sisustus oli aivan ihana, ja ruokakin oli hyvää!

Leninin joulukuusi ja ne jouluvalot

Jasu ja Sini

Jossu ja minä.

Vaikka kirjallista hommaa oli paljon, kaikki työt valmistuivat ajallaan ja huoli niistä hävisi. Siispä jäljellä oli enää koeviikon kauhut, mutta jotenkin siitä ei enää viikko sitten jaksanut huolehtia - päätin, että valmistaudun niin hyvin kuin voin, osaan ja ehdin, ja sitten sillä mennään. Tämä tekniikka osoittautui hyväksi, kokeet sujuivat hyvin ja tulokset olivat parempia kuin osasin odottaa.

Eilen meillä oli pieni lukukauden päätötilaisuus, jossa meidän ryhmämme lisäksi oli paikalla kaikki opettajamme ja kv-osaston johtaja. Kun olimme itse saaneet sertifikaattimme, me suomalaiset annoimme opettajillemme diplomit, konvehtirasiat ja kukat vastalahjana - diplomeissa oli kunniamainintana sydämellisyyttä ja kärsivällisyyttä, inspiroivaa ja hauskaa opetusta, unohtumattomia hetkiä ja kannustavia neuvoja. Tilaisuuden päätyttyä pidimme kuvaussession, olihan kyseessä viimeinen kerta, kun olimme porukalla koolla.

Me suomalaiset todistuksinemme - se on siinä!

Pienimuotoinen kaaos eilisillalta.

Eilinen oli tunteellinen päivä, herkistelin oikeastaan koko päivän, aina aamusta iltamyöhään. Tällä hetkellä ja koko tämän päivän ajan sen sijaan on ollut hieman kummallinen, typertynyt ja uupunut olo, joskin innostusta kotiin palaamisesta ei voi vähätellä tai peitellä. On ihmeellistä, että koko viime vuoden ajan odotettu ja pelätty kieliharjoittelu onkin yhtäkkiä ohi, me lähdemme kotiin ja pian uudet opiskelijat niin Suomesta kuin kenties muualtakin maailmasta saapuvat, valtaavat asuntolan ja täyttävät sen elämällä. Tällä hetkellä käytävästä satunnaisesti kuuluu vain rehtorin lasten leikkien ääntä, polkupyörän kellon kilahtelua. Muutoin asuntola seisoo jo miltei pimeänä ja tyhjänä.

Kamalan painavat ja täyteen ahdetut matkalaukut seisovat tuossa vieressä ja huone on jälleen tyhjä ja asumattoman näköinen, aivan kuin tullessani tänne. Kaappien hyllyt koljottavat tyhjyyttään, työpöydän lamppu, joka ei toiminutkaan, on jälleen nostettu yöpöydälle, petivaatteet ovat siististi viikattuina sängyllä. Keittiössä miltei kaikuu, jääkaappi hyrrää vailla sisältöä ja astiat on pinottu näteiksi kasoiksi yläkaappiin muutaman teepussin, pikakahvin ja palasokerin seuraksi. Jäljellä on oikeastaan enää lähdön hetki, joka ei sekään ole enää kaukana. 

Samanaikaisesti olen valtavan onnellinen ja huojentunut hyvin menneestä kieliharjoittelusta ja kotiinpaluusta, toisaalta on valtavan haikeaa jättää nämä jo tutuiksi tulleet paikat ja ihmiset taakseen. En kuitenkaan aio sanoa Tverille hyvästi, vaan sen sijaan sanon näkemiin - jokin päivä minä vielä palaan, ennemmin tai myöhemmin, siitä olen aika varma. 

Reissu on ollut huikea, enkä vaihtaisi hetkeäkään, vaikka aina kaikki ei ole mennyt niin kuin olisi pitänyt. Kaikesta on silti aina selvitty kunnialla. Kiitokset huikeista seteistä, syrnikki-illoista, karjalanpiirakoista, Pietarin-reissusta, Suuresta Seikkailusta, vertaistuesta, nauruista, itkuista, hysteerisistä hetkistä, tutkimusretkistä, illanvietoista ja loistavasta seurasta teille, rakkaat matkatoverini: Johanna, Sini, Jasu, Joni ja Mikael! Me suomalaiset olemme pitäneet yhtä ja huolehtineet toisistamme. Toivottavasti kevään tullen muun muassa blini-illat saavat jatkua, vaikka normaali arki kaikkine menoineen odottaa Jyväskylän huudeilla, emmekä paria kerrosta alemmas tai ylemmäs hipsimällä enää pääse toistemme luo kyläilemään. :) 

Edessä ovat viimeiset hetket Venäjällä ja kymmenen tunnin junamatka Suomeen, Kouvolaan, missä kotiväki on minua vastassa. Viimeisiä viedään.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Joulukalenterin luukut avautuvat tietenkin aina aattoon saakka, vaikka viimeisten parin luukun aikana olenkin jo Suomessa. Lähipäivinä, kenties jo huomenna, kirjoitan vielä eräänlaisen epilogin tälle matkalle ja blogille, ja luultavasti vielä ennen uutta vuotta kasaan kokoon jonkinlaisen kotiinpaluukertomuksen, kuinka kotimatka sujui, oliko ongelmia, mitä tein ensimmäisenä kotiin päästyäni, aloinko puhua venäjää kaupassa tai jossain muualla?
Kiitoket kuitenkin jo tässä vaiheessa kaikille teille, jotka olette matkaani seuranneet, tällä hetkellä näyttökertoja blogilla on 2444, joten aika monta kertaa sivu on aukaistu, kiitos siitä. 

Viimeiset terveiset täältä Tveristä, jossa itse asiassa talvi ja lumi tekivät juuri comebackin (toivottavasti seuraavat meitä Suomeen).

Kaikella rakkaudella,
Satu

Pождественский календарь 21 / 24

Syy numero 21:

torit, markkinat // рынки, ярмарки

Torit ja markkinat ovat osoittautuneet venäläisten suosimaksi kaupankäynnin muodoksi - torilta löytyy oikeastaan aika lailla kaikki, mitä tarvita saattaa: lemmikeistä auton varaosiin, vessapöntön kansista vaatteisiin, matoista kenkiin, hää- ja juhlatavaroista kodintekstiileihin ja astioihin ruokaa tietenkään unohtamatta. Siksipä onkin miltei kätevämpää käydä ostoksilla torilla kuin ostoskeskuksissa (ainakin tällaisissä pienemmissä kaupungeissa), jotka useimmiten ovat melkoisia putrakoita, jotka saavat vähintäänkin pään pyörälle. Torilla saa ja lähes täytyy tinkiä; yrittänyttä ei laiteta, ja joskus onnistuu saamaan hieman hinnasta pois. Parhaaksi tinkimisvaltiksi on kuitenkin kokemuksen kautta osoittautunut rajallinen budjetti - usein myyjät tulevat hinnassa hieman vastaan, mikäli aivan koko hinnan verran rahaa ei lompakosta löydy. 

Aluksi, syyskuussa ja lokakuun alussa torikäynnit olivat vielä nopeaa läpikävelyä torimyyjien kysymyksien ja jutustelujen pelossa, mutta sittemmin, kun kielitaito virkosi, opimme jutustelemaan myyjien kanssa, kyselemään ja katselemaan ihan rauhassa, eikä laukustakaan enää kieliharjoittelun loppupuolella tarvinnut rystyset valkoisina vorojen pelossa pitää kiinni (vaikka toki edelleen varovaisia oltiin). Ja tinkimäänkin silloin tällöin uskaltauduttiin. Aina ei onnistunut, mutta yrittää sai. Kuvassa taustalla näkyvän kauppahallin maito- ja lihaosastojen tuoksuihin ei tässä ajassa ehditty tottua, mutta vihannesosasto meitä miellytti sitten sitäkin enemmän. Muutenkin tunnelma torilla oli aina jotenkin mukava ja kutsuva. Täytynee alkaa käydä enemmän toreilla Suomessa, vaikka tällaista ei ainakaan Soinista löydy, tuskinpa Jyväskylästäkään. 

Kaikella rakkaudella ja parin yön päästä koittavaa joulua yhä suuremmalla innolla odotellen,

Satu

Pождественский календарь 20 / 24

Syy numero 20:

tee, чай

Tee yhdistetään usein Japaniin ja Kiinaan sekä kuuluisaan teeseremoniaan, Englantiin ja kello viiden teehen tai Venäjään, samovaarien luvattuun maahan. Tee on alunperin saapunut Venäjälle Kiinasta, jossa teetä on juotu jo reilun tuhannen vuoden ajan. Venäjällä keskeinen osa teeperinnettä ovat samovaarit, "vedenkeittimet", joissa keitetyllä vedellä laimennettiin tujakaksi haudutettua teetä. Vaikka Kiinan ja Japanin teeseremoniaperinne on tunnettu koko maailmassa, harvempi tietää, että myös Venäjällä on omat teenjuontiin liittyvät perinteensä. Esimerkiksi teen tarjoilutapa (kuppien kierrättäminen pöydässä) tai teepöydän (sallitut/kielletyt) puheenaiheet, ovat monille tuntemattomia. Itsekin opin näistä vasta viime viikolla viimeisellä ekskursiollamme, kun kävimme samovaarinäyttelyssä. Muuten, tee on venäjäksi чай (chaj), ja onkin mielenkiintoista (ainakin näin filologin näkökulmasta), että sana on lainattu mandariinikiinasta (茶, chá). Enpä ole tuotakaan ennen tullut ajatelleeksi.

Yhtenä niistä oudoista suomalaisista, jotka eivät juo päivittäisiä 5-6 kuppia kahvia, venäläinen teeperinne on mukavaa ja tervetullutta vaihtelua. Kahviloissa on lähes poikkeuksetta tarjolla monia eri teelajeja, niin mustaa kuin vihreääkin teetä, aromeilla tai ilman, useimmiten aina valinnan vaikeudeksi asti. Tämä taisi johtaa siihen pieneen "teeähkyyn", jonka koin ennen syyslomaa, mutta pikkuhiljaa olen taas pääsemässä teen makuun. Pari päivää ja pääsen nauttimaan lempiteestäni, Karibian auringosta, Suomen kamaralla.

Kaikella rakkaudella ja jouluun öitä laskien,

Satu

Pождественский календарь 19 / 24

Syy numero 19:

venäjän kieli, русский язык

Venäjän kieli kuuluu itäslaavilaisiin kieliin ja siten myös indoeurooppalaisten kielten ryhmään. Sitä puhuu arviolta 275 miljoonaa ihmistä, joista äidinkielisiä on noin 160 miljoonaa, ja siten se on maailman neljänneksi puhutuin. Se on Venäjän federaation virallinen kieli ja lisäksi sillä on virallinen asema myös Kazakstanissa, Kirgisiassa ja Valko-Venäjällä. Sitä puhutaan paljon entisten neuvostotasavaltojen alueella. Venäjän kielellä oli virallinen asema myös Suomessa, kun Suomi kuului Venäjään. 

Venäjän kielessä on 42 foneemia eli äännettä - 37 konsonanttia ja viisi vokaalia. Konsonanttifoneemien suuri määrä johtuu siitä, että osalla konsonanteista on liudentunut vastine. Lisäksi venäjässä on leksikaalinen sanapaino, joka voi muuttua sanan taivutusmuotojen välillä. Mikäli sanassa on vain yksi vokaali, se vokaali on painollinen, mutta mikäli vokaaleja on useampia, aina vain yksi on painollinen. Sanapainot ovat yksi monista asioista, jotka on vain opeteltava. 

Kieliopin perusteet lyhyesti ja pintapuolisesti:

substantiivit

maskuliini, feminiini ja neutri

nominatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi, instrumentaali, prepositionaali

Taivuta luvussa, suvussa ja sijassa. 

adjektiivit

suku, luku ja sija

pitkä ja lyhyt muoto

positiivi, komparatiivi ja superlatiivi

adverbit

vertailumuodot

pronominit

persoona-, possessiivi-, refleksiivi-, resiprookki-, demonstratiivi-, definiitti-, kysymys-, indefiniitti-, kielto-, relatiivi- ja lukumäärää osoittavat pronominit

numeraalit

suku ja sija (luku)

perusluvut, järjestysluvut, kollektiiviluvut

ryhmälukusana (molemmat)

verbit

imperfektiivinen ja perfektiivinen aspekti

futuuri, preesens ja preteriti

indikatiivi, konditionaali ja imperatiivi

aktiivi ja passiivi

partisiipit ja gerundit

etuliitteet

liikeverbit

prepositiot

konjunktiot

Kaikkea sitä mahtuu yhteen kieleen, vaikka tämä hyvin karkea ja ylimalkainen esittely onkin. Tätä minä kuitenkin opiskelen - alunperin kulttuurin innostamana, sittemmin työksi aikoen. Pikkuhiljaa sitä kehittyy paremmaksi.

Kaikella rakkaudella ja innolla joulua odottaen, 

Satu

Pождественский календарь 18 / 24

Syy numero 18:

Venäjän juhlapäivät, Праздники России

Venäjällä on paljon juhlapäiviä. Noin lyhyesti ilmaistuna. Päivät on jaettu mm. valtiollisiin juhlapäiviin, kirkollisiin juhliin, muistopäiviin sekä eri ammattialojen muistopäiviin. Valtiollisia juhlia on kahdeksan: 

uusi vuosi (1.-5.1.) 

joulu (7.1.) 

isänmaan puolustajan päivä (23.2.)

kansainvälinen naistenpäivä (8.3.) 

vappu (kevään ja työn juhla, 1.5.) 

voitonpäivä (9.5.) 

kansallispäivä (12.6.) ja 

kansallisen yhtenäisyyden päivä (4.11.).

Nämä ovat samalla yleisiä vapaapäiviä, joita edellä luetelluista juhlallisuuksista kertyy yhteensä 12, sillä uuden vuoden vapaa on viiden päivän mittainen. Jos juhlapäivä sattuu viikonlopulle (la tai su), seuraava arkipäivä muutetaan vapaapäiväksi. Valtiollisten juhlien lisäksi voisin nostaa esille joitain muita juhla- tai muistopäiviä, joita Venäjällä vietetään: 

Tatjanan päivä, opiskelijoiden päivä (25.1.)

Lasten päivä (27.6.)

Tiedon päivä (koulun alku, 1.9.)

Äitienpäivä (marraskuun viimeinen sunnuntai)

Eikä tässä vielä kaikki. Venäjällä vietetään miltei jatkuvasti jonkinlaista ammatillista muistopäivää, sillä omansa ovat saaneet muun muassa pioneeri-, avaruus-, viesti-, laskuvarjo-, erikois- sekä radiologisen, kemiallisen ja biologisen suojelun joukot, geologit, ekologit ja metallurgit, diplomaatit, huumevalvonnan, viestiliikenteen, geodesian ja kartografian sekä maahanmuuttopalvelun työläiset, kulttuurityöläiset, sosiaalityöläiset, ydinhuollon, asevoimien oikeuspalvelun tai elektronisen sodankäynnin spesialistit, yrittäjät, rajavartijat ja tullimiehet, erilaisten teollisuuden haarojen työläiset (tekstiili, kevyt, maatalous, jalostus jne.), kalastajat, rakennus- ja kaivosmiehet, metsätyöläiset ja koneenrakentajat, sotilastiedustelijat, Venäjän federaation verotyöläiset, juristit, pelastusmiehet, Venäjän posti ja Venäjän federaation asevoimien selusta. Tässäkään ei ollut vielä kaikki, mutta ehkei minun kannata alkaa aivan kaikkia tähän kirjoittamaan. On kerrassaan hienoa, että Venäjällä halutaan muistaa eri alojen työntekijöitä - jokainen ammatti ja työ kun on kuitenkin arvokas ja tarpeellinen.

Eipä tähän ole oikein mitään lisättävää - Venäjällä tykätään juhlia ja tykätään juhlista, ja kun juhlitaan, niin juhlitaan kunnolla. Ehkä meidän pitäisi ottaa mallia.

Kaikella rakkaudella ja juhlamielellä,

Satu

Pождественский календарь 17 / 24

Syy numero 17:

Moskova, Москва

Moskova on Venäjän federaation pääkaupunki ja Venäjän suurin kaupunki, ja siksi se lukeutuu myös Venäjän tärkeimpiin teollisuuskaupunkeihin ja liikenteen solmukohtiin. Moskovan alueella asuu noin 11,5 miljoonaa asukasta, ja sen ansiosta se kuuluu Euroopan väkirikkaimpiin suurkaupunkialueisiin. Moskova on Pietarin tavoin liittokaupunki (eli itsessään federaatiosubjekti eli Venäjän liittovaltion alue), jota ympäröi erillinen Moskovan alue. Moskova sijaitsee kaupungille nimen antaneen Moskva-joen varrella. Suuren osan Moskovan kaupungin rajasta muodostaa 109 kilometrin mittainen kehätie; kolmasosa kehätien sisäpuolisesta noin tuhannesta neliökilometristä on puistoa ja viheraluetta. Moskova on sekä Venäjän federaation keskus, valtakunnan sydän että myös kulttuurin keskus, joka on tunnettu etenkin baletista ja Bolshoi-teatterista. Keskeisimpiä nähtävyyksiä Moskovassa ovat tietenkin Kreml, Punainen tori (GUM, Pyhän Vasilin katedraali, Leninin mausoleumi), Kristus Vapahtajan kirkko, Tretjakovin galleria, Bolshoi-teatteri, Stalinin hampaat sekä tietenkin lukuisat museot ja taidokkaasti suunnitellut metroasemat (ja metro tietysti itsessään myös, onhan se yksi maailman suurimmista). 

Kuten Pietariin pääsystä, olin unelmoinut myös pääsystä Moskovaan - kerran kun Venäjälle on tultu, ja vieläpä näin lähelle Moskovaa, olisi ollut hullua jättää käymättä. Olen siis käynyt Moskovassa nyt kahdesti, enkä aio tai ehdi enää viimeisinä päivinä lähteä Moskovaan pyörimään. Siinä missä Pietari on ihana kaupunki, on toki Moskovakin, mutta jotenkin sen suuruus kuitenkin hieman hirvittää; noin tuhannen neliökilometrin alueella on suunnilleen yhtä paljon asukkaita kuin Suomessa, Virossa ja Norjassa yhteensä. Lisäksi kaupungin yleisilme on mielestäni jotenkin kovempi ja monotonisempi kuin Pietarin. Mutta kun kyseessä on Moskova, mitä muutakaan siltä voi odottaa kuin suuruutta. Se on Moskova. 

Kaikella rakkaudella ja innolla joulua odottaen, 

Satu

Psst. Muodikkaasti kaksi päivää myöhässä oikein ihanaa kolmatta adventtisunnuntaita!

Pождественский календарь 16 / 24

Syy numero 16:

pelmenit, пельмени

Pelmeni on venäläinen, tarkemmin sanottuna alunperin Siperiasta kotoisin oleva, raviolia muistuttava ruokalaji, jossa täyte kääritään ohuen vehnäjauhoista valmistetun taikinan sisään. Täytteenä on yleensä lihaa - nautaa, sikaa tai lammasta - mutta täytteenä voi olla myös vaikkapa kalaa, sieniä tai perunaa. Pelmenit pakastetaan valmistuksen jälkeen ja ennen tarjoilua keitetään suolavedessä tai lihaliemessä. Yleensä pelmenien kyytipoikana on vähintään smetanaa, mutta myös voisula, sipulisilppu, tilli ja suolakurkut ovat perinteisiä lisukkeita pelmeneille. 

Pelmenit eivät olleet rakkautta ensisilmäyksellä, kun niitä ensimmäistä kertaa Suomessa maistoin. Täällä ollesani olen kuitenkin tullut syöneeksi pelmeneitä kerran jos toisenkin, smetanalla ja ilman, ja olen tykästynyt niihin. Itse en kuitenkaan ole vielä alkanut pelmeneitä tekemään, vaikka resepti aika yksinkertainen onkin, vaan toistaiseksi olen tyytynyt keittelemään ja syömään ihan vain pakastepelmeneitä smetanan kera. 

Kaikella rakkaudella ja innolla joulua odotellen,

Satu

Pождественский календарь 15 / 24

Syy numero 15:

julkinen liikenne, общественный транспорт

Venäjällä julkinen liikenne pelaa - noh, enemmän tai vähemmän. Ihmisiä on kuitenkin paljon, ja keskustoissa tilaa vähän, joten toimivan joukkoliikenteen ansiosta jokaisen ei tarvitse lähteä autolla, eivätkä kaikki kadut ole tukossa niin ja näin pysäköidyistä autoista. Kaupunkiliikenteessä käytettäviä kulkuneuvoja ovat linja-autot (автобус), raitiovaunut (трамвай), trollikat eli johdinautot (троллейбус), reittitaksit (маршрутка) ja metrot (метро). Aina näille kulkuneuvoille ei ole aikataulua, tai vaikka olisikin, yleensä "seuraava tulee kun on tullakseen". Yksi parhaista täkäläisen julkisen liikenteen puolista on sen edullisuus; Tverissä yksi matka millä tahansa näistä (paitsi metrolla, sitä kun ei täällä ole) maksaa 14-15 ruplaa eli n. 0,35-0,40 €, eikä Kazanissa tai Nizhnij Novgorodissakaan ratikka- tai bussimatka maksanut 19 ruplaa enempää. Metro sen sijaan oli hieman kalliimpi - muistaakseni n. 30 ruplaa/matka - joskin silti reippaasti alle euron. 

Lisäksi kaiken hyvän päälle tarjolla saattaa olla kunnon kulttuurielämys, etenkin jos ruuhka-aikaan on liikenteessä. Ruuhka-aika täällä on jotain ihan muuta kuin Suomessa: Suomen ruuhka-aikaan kulkuneuvosta ei löydy enää vapaata penkkiparia, vaan joko joutuu istumaan jonkun viereen tai seisomaan suosiolla, mutta Venäjän ruuhka-aikaan istumapaikkoja ei ole, eikä oikeastaan seisomapaikkojakaan, mutta ovesta sulloudutaan sisään ja toivotaan, että ovat mahtuvat sulkeutumaan selän takana. Eräässä kuvassa näkyvän ratikan näköisessä raitiovaunussa näin kerran kyltin matkustajamääristä. Muistaakseni kyltin sisältö oli jokseenkin seuraavanlainen: 35 istumapaikkaa, 100 seisomapaikkaa, yhteensä paikkoja siis 135. Voi olla, että luvuissa on pientä heittoa, mutta suunnilleen tuo suuruusluokka oli kyseessä. Lisäksi, kun vain muistaa olla kohtelias ja tarvittaessa luovuttaa paikkansa sitä enemmän tarvitsevalle, varata sopivaa pikkurahaa matkan maksamiseen (tonnin seteli ei tässä tilanteessa ole se paras maksuväline) sekä huolehtia omista tavaroistaan, julkisilla kulkeminen on hauskaa ja vaivatonta, eivätkä kanssamatkustajat luo viipyileviä, paheksuvia katseita. 

Täällä ollessani olen ihastunut etenkin marshrutkoihin ja ratikoihin. Niissä on vain jostain syystä hauskaa matkustaa. Julkiset ovat mielestäni, ainakin toistaiseksi, toimineet hyvin, autoja ja ratikoita kulkee vähän väliä, eikä matkustaminen maksa paljoa - siispä Tverin julkinen liikenne tällä kokemuksella peittoaa niin Soinin muutaman, arkena aamuin illoin kulkevan linkkalinjan kuin Jyväskylän aktiivisemman, joskin huomattavasti kalliimman julkisen liikenteen (Tverin yhden matkan hinta on noin kymmenesosa Jyväskylän kertamatkasta). Täytynee ajella sinne ja tänne, vielä kun ehtii - enää muutama päivä jäljellä.

Kaikella rakkaudella ja innolla joulua odottaen,

Satu 

Pождественский календарь 14 / 24

Syy numero 14:

huopikkaat, валенки

Huopikkaat ovat perinteiset venäläiset talvijalkineet, jotka on nimensä mukaisesti tehty huovasta. Materiaalinsa ansiosta ne eivät ole vedenkestävät, vaan kosteammalla kelillä huopikkaiden päällä käytetään kalosseja, kuvassakin näkyviä kumisia kengänsuojuksia. Koska loskakelit eivät tee hyvää huovalle, huopikkaita käytetään pääasiassa kovilla pakkasilla, jolloin kengät pysyvät parempina ja hyötykin on suurempi - tiivis huopa pitää jalat tehokkaasti lämpiminä. Jokunen vuosikymmen sitten huopikkaat olivat kenkinä koko kansan suosikit, mutta ne ovat sittemmin menettäneet suosiotaan etenkin kaupungeissa, missä loskaiset ja sohjoiset kadut vaativat vedenpitävämpiä (ja kenties tyylikkäämpiäkin) kenkiä. Useimmiten huopikkaita näkee lasten jalassa, mutta kauhean kovien pakkasten tullessa huopikkaita käyttävät kuitenkin kaikki, jotka mielivät pitää jalkansa lämpiminä.

Silloin kun minä olin pieni, minulla oli pienet, suloiset punaiset huopikkaat, joiden varressa kulki sininen polvekenauha. Ne olivat kertakaikkisen hienot ja oikeastaan vähän erityisetkin, kun niitä ei kaikenlaisilla keleillä saanut jalkaan vetää. Kyllä harmitti, kun jalka kasvoi liian suuriksi niihin huopatossuihin. 

Sitten kun minä olin pieni ja ala-asteella, "Huopikkaat" oli yhdessä välissä meidän luokan lempibiisi. Jostain kumman syystä se oli löytänyt tiensä etenkin meidän luokan poikien sydämiin. Ja sitten me hoilattiin: "Huopikkaat, huopikkaat, äiti koettaa piilottaa. Sama se, löydän ne. Terve vaan, mua ootetaan!"

Sitten, kun en ollut enää niin pieni, oikeastaan viime tai toissa syksynä käsityömessuilla, näin huovasta tehdyt lapikkaat. Huopalapikkaat, herranen aika, mikä keksintö! Joskin budjetti tuli vastaan, eivätkä koreat, keltaiset kengät lähteneet mukaan. 

Nyt olen täällä ja koko syksyn ajan olen torilla käydessäni ihaillut huopikkaita. Tänään menemme viimeistä kertaa käymään torilla, ja minun tekisi mieli ostaa huopikkaat itselle, mutta en kuitenkaan tiedä, malttaisiko sitä. 

Kaikella rakkaudella ja huopamaisella lämmöllä,

Satu

Pождественский календарь 13 / 24

Syy numero 13:

televisio-ohjelmien ja elokuvien dubbaus, дубли́рование телепрограмм и фильмов

Venäjä on yksi niistä maista, joissa ulkomaisten ohjelmien tekstittämisen sijaan on päätetty käyttää dubbausta eli jälkiäänitystä. Yleistä kuitenkin on, ettei alkuperäistä ääniraitaa poisteta, vaan esimerkiksi Greyn anatomiaa (täkäläisittäin Анатомия Страсти) televisiosta katsoessani, Meredith alkoi puhua ensin englanniksi, ja noin lauseen puoleenväliin päästyään aloitti juttunsa alusta - tällä kertaa venäjäksi. Täällä dubbaukset tehdäänkin siis päällepuhumisena - yksi tai kaksi, tai noh, korkeintaan muutama näyttelijä tekevät kaikki ohjelman tai elokuvan roolit alkuperäisen ääniraidan kuuluessa taustalla. Oikeastaan aika raivostuttavaa, etenkin, jos osaa kumpaakin kieltä - itse en jostain syystä osaa kuunnella vain toista ääniraitaa, ja siksi ohjelmien seuraaminen on toisinaan vaivalloista. Tosin, on niitä hyviäkin dubbauksia tullut vastaan. Esimerkiksi tämän luukun kuvaa koristavat elokuvat, jotka ostin legendaariselta syyslomareissulta, ovat osoittautuneet erittäin hyvin dubatuiksi. Tietenkin on otettava huomioon se seikka, että Disneyn elokuvat ja Harry Potterit ovat tunnettuja ja rakastettuja elokuvia, joten ääniraidat on tehty huolella.

Vaikka dubbaus on mielipiteitä jakava asia, olen kuitenkin päättänyt lähteä katsomaan asiaa positiiviselta kantilta. Olen kovinkin onnellinen siitä, ettei meillä Suomessa ole tapana dubata muita kuin lapsille suunnattuja ohjelmia ja elokuvia, sillä tekstitykset tarjoavat mahdollisuuden harjoittaa kielitajua kuullun kielen kautta. Samalla olen kuitenkin iloinen siitä, että Venäjällä käytetään dubbausta, sillä sekin omalla tavallaan vahvistaa kielenoppimisen prosessia, etenkin näin ulkomaalaisen kielenopiskelijan näkökulmasta; täällä olen voinut katsoa vaikkapa Greyn anatomiaa venäjäksi. Minun ei ole "tarvinnut tyytyä venäläisiin ohjelmiin", vaikka niidenkin joukosta löytyy helmiä, vaan olen voinut katsoa myös joitain niitä ohjelmia, joista pidän ja joita olen katsonut myös Suomessa. Ja jos nyt loppujen lopuksi kuitenkin on niin, ettei tästä mitään hyötyä ole, niin huvia sitten senkin edestä - jos huulet ja puhe kulkevat eri tahtiin, jos dubattu ääniraita vain ei oikein toimi, tai jos ääninäyttelijänä sattuu olemaan yksi ja sama henkilö kaikille hahmoille, voi siitäkin nauttia. 

Kaikella rakkaudella ja innolla joulua odotellen,

Satu

Pождественский календарь 12 / 24

Syy numero 12:

ikonit, иконы 

Ikoni on Jumalan kunniaksi Hänen johdatuksellaan maalattu taide-esine, jolla on syvä uskonnollinen merkitys. Se ei ole mikä tahansa taulu, vaan sitä käytetään uskonnon harjoittamiseen - alunperin ikonien tarkoitus oli synnyttää rukouksen mieltä ja opettaa lukutaidotonta kansaa. Ikonien aiheita ovat Kristus, Jumalanäiti, kirkkovuoteen liittyvät Raamatun tapahtumat sekä muut pyhät tapahtumat. Myös pyhiä miehiä ja naisia kuvataan ikoneissa; Raamatustakin tuttujen pyhien lisäksi eri alueilla saattaa olla omia pyhimyksiä. Ikonit siunataan käyttöönsä, ovatpa ne suuria tai pieniä, kirkoissa tai kodeissa. Yleensä ikonit maalataan puulle temperaväreillä ja kuivuttuaan ne suojataan lakalla, lisäksi niitä voidaan koristella kultauksin. Tärkeimmät ikonit suojataan tuohusten ja lampukoiden noelta ja savulta riisalla, levyllä, joka jättää näkyviin vain henkilön kasvot ja kädet. Ikonin ei toki tarvitse olla maalattu, vaan se voi nykyään olla myös vaikkapa painettu kuva tai reliefi.

Vaikka ikonit eivät liity niinkään Venäjään, vaan ortodoksisuuteen, ja vaikka käsittelin ortodoksisia kirkkorakennuksia jo aiemmin, päätin ottaa ikonit vielä erikseen esille. Niissä on jotain mystistä ja kiehtovaa, ja kultaus sekä koristeelliset riisat tuovat niihin juhlavuutta ja koristeellisuutta. Minusta ikonit ovat kertakaikkiaan kauniita, enkä voi olla ihailematta ikonostaaseja tai ikoneja ortodoksikirkoissa tai missä ikinä niitä näenkään. Lisäksi ikonien merkityksen näkeminen on ihmeellistä; vaikka minulle ikonit eivät sinänsä "sano mitään", on ällistyttävää nähdä pitkän pitkiä jonoja joidenkin tiettyjen ikonien luo, ikonien eteen polvistuneita tai ikonia vasten painautuneita murheen murtamia ihmisiä pyytämässä apua, helpotuksen ja rauhan häivähdyksiä ikonille rukouksensa jättäneiden kasvoilla. Siinä on jotain salaista.

Kaikella rakkaudella ja innolla joulua odottaen,

Satu   

Pождественский календарь 11 / 24

Syy numero 11:

luonnon monipuolisuus, многосторонность природы

Venäjä on tunnetusti pinta-alaltaan maailman suurin valtio, ja niinpä sen alueelle mahtuu monenlaista. Venäjän alueelta löytyy lukuisia kasvillisuustyyppejä; pohjoisessa, jäämeren rannikolla maisemaa vallitsee tundra, ja taiga (havumetsävyöhyke) levittäytyy laajana mattona yli Venäjän pohjoisosien ja Siperian. Keski- ja Länsi-Venäjällä tavataan lehti- ja sekametsiä sekä heinä- ja metsäaroja, kun taas Kaspian painanteen alueella kasvillisuus on miltei aavikkomaista. Tietenkin myös ilmastovyöhykkeitä löytyy laidasta laitaan - niin subtrooppista kuin arktistakin ilmastoa on Venäjällä tarjolla. Venäjän alueella sijaitsee n. 2 000 000 järveä, ja jokiakin löytyy lähes 120 000. Suurimpia järviä ovat Kaspianmeri, Baikal, Laatokka ja Ääninen, ja suurimpia jokia ovat Lena, Irtysh, Jenisei, Ob, Volga ja Amur. Siinä missä Suomi on tuhansien järvien maa, niin on siis Venäjäkin. Saaria ja saaristoja on, kuten vaikkapa Novaja Zemlja Jäämerellä. Löytyy vuoria ja vuoristoja, kuten Uralvuoristo (päivän kuva), Kaukasus ja monet muut (etenkin Baikaljärven itäpuolella), mutta löytyy myös tasankoa - niin ylänköä kuin alankoakin. Tässä ihmeellisen monimuotoisessa maastossa ja elinympäristössä elää runsas, monimuotoinen eläimistö - etenkin suuret nisäkkäät, kuten karhu, ovat tunnusomaisia Venäjän luonnolle.

Usein ajatellaan, että Venäjä = Siperia, ja siinäpä se. Näin ei asianlaita kuitenkaan ole. Nimittäin esimerkiksi Mustanmeren rannikolta, Kaukasuksen rinteiltä, löytyy hedelmällisiä tasankoja, jossa hedelmätarhat ja viiniviljelmät kukoistavat - subtrooppinen ilmasto suo loistavat olosuhteet moiselle. Toisekseen, itsekään en aiemmin ole tiennyt, että Venäjän koillisosassa sijaitsevalla Kamtsatkan niemimaalla on vilkasta vulkaanista toimintaa. Noin viidesosa alueen 127 tulivuoresta on tällä hetkellä toiminnassa.Samaiselta alueelta löytyy myös geysirejä. Lisäksi se, että Venäjällä on maailman suurimmat metsävarat, tekee maasta "Euroopan keuhkot" - nämä metsät sitovat toiseksi eniten hiilidioksidia maailmassa, vain Amazonin sademetsät pistävät paremmaksi, joten toki ilmaa riittää siis muuallekin kuin Eurooppaan. Mainittakoon vielä sekin, että Venäjällä on 23 UNESCOn maailmanperintöluettelon kohdetta ja 40 biosfäärialuetta. 

Täytyy myöntää, että suuruudellaan ja monipuolisuudellaan Venäjä yllättää aina. Etenkin Kamtsatkan niemimaan vulkaaninen toiminta kyllä herätti minussa mielenkiintoa, ja olisikin aika hienoa päästä joskus käymään aivan tuolla itäisimmissä Venäjän osissa. Toki Mustanmeren rantakin kuulostaa houkuttelevalta, kenties sinnekin vielä matkani suuntaan. On muuten kummallista, että talviolympialaiset pidetään vajaan parin kuukauden päästä Sotsissa, joka sijaitsee aivan Mustanmeren rannalla, lämmössä ja auringonpaisteessa - riittääköhän lumi laduilla?  

Kaikella rakkaudella ja jouluisen lumisesta maisemasta nauttien,

Satu 

Psst. Pahoittelen, että luukku aukesi vasta illanpuoleen - ajastus ei ollut osunut aivan kohdalleen..