Tверь.

Hei ystävät hyvät, täälä mää oon!

Ensimmäinen viikko aloitettu ja sisäänajo tveriläiseen ja venäläiseen kulttuuriin ja (mielen)maisemaan alkaa olla täydessä vauhdissa. Koulun huudit alkavat käydä tutuiksi vähitellen, kuten myös yliopiston kv-osaston tädit, opettajat ja muut opiskelijat. Täysin mutkatonta kaikki ei vielä ole, mutta hei, aikaahan on, ja vieläpä rutkasti! :D

Edellistä viestiä kirjoitin pienessä lähtöhepulissa kotona, kun vähän oli vielä kuitenkin tekemättä ja lähtö kohti Kouvolaa, matkamme alkupistettä, läheni. Nyt kuitenkin tilanne on hieman toinen, istun täällä Tverin valtiollisen yliopiston kansainvälisen asuntolan neljännessä kerroksessa sijatsevassa soluasunnossa, jonka jaan toisen jyväskylästä tulleen opiskelijan, Sinimarin, kanssa. 

Kaunisteltu otos. Osa jäätävästä tavarapaljoudesta, joka mukaani lähti. Huom. lista oikeassa alanurkassa! :D

Siinä ne nyt ovat, auton peräloosterissa, Possuksi ja Tipuksi nimetyt matkakumppanini!

Matka siis alkoi Kouvolasta, jonne koko meidän perhe lähti minua saattamaan. Suorastaan leppoisa automatka Kouvolaan kului olevinaan nopeammin kuin kello lujasti väitti, ja pian olimmekin perillä Kouvolan matkakeskuksella, josta reipas rusistilaumamme nousisi (Lev) Tolstoiksi nimettyyn Moskovan junaan ja matkaisi halki öisen pimeyden kohti määränpäätämme Tveriä. Itse kukin löysi tiensä paikalle, enemmän tai vähemmän saatettuina, ja siirryimme laiturille odottamaan. Jännitys ja into suorastaan poreilivat ilmassa ja satunnaiset puolivakavat hiljaisuudet laiturilla n:o 7 seisoessamme osoittivat, että jokin uusi ja tuntematon meitä odotti. 

Toinen rivi, eli juna P 31 Moskovaan oli meidän armas kulkupelimme.

Aurinko laski Tolstoin taa, jahka se hetkisen kuluttua saapui asemalle - siinä vaiheessa ei enää pahemmin kuvailtu.

Junaan nousu oli kokemus sekin. Ensinnäkin lähtötilanne - kuusi ihmistä ja heidän kymmenisen (?) laukkuaan, junan lyhyt, vain muutaman minuutin mittainen pysähdys Kouvolassa ja junan ahdastakin ahtaammat käytävät - oli kannaltamme aikas otollinen, ja toki oli ilo olla ihmetyksen aiheena junassa jo oleville matkustajille, kun loikimme eestaas, tuupimme ja raahasimme laukkuja ja pidimme neuvotteluja makuupaikkajaosta siinä käytävän tukkeina. Lopulta itse kukin laukkuinensa mahtui hytteihin ja sopu sijaa antoi. Alkumatkaa värittivät rajamuodollisuudet - passintarkastukset ja tulliselvityskyselyt - mutta yön hämärtyessä ja Suomen jäädessä rajan toiselle puolen tilanne rauhoittui ja keskityimme pohtimaan nukkumisjärjestelyjä sekä arvuuttelemaan kulloistakin pysähtymispaikkaa. Yön taittuessa jo pikkutunneille saavuimme Pietariin ja sen miljoonat valot sekä Prisman ja K-Raudan nähtyämme viimeisetkin valveilla olijat kokivat äkillisen väsymyksen tunteen ja nukahtivat. Aamun koittaessa vaunupalvelija - keskuudessamme myös teetätinä tunnettu - toi meille tilaamamme aamuteet ja vohvelit juuri sopivasti ennen Tveriin saapumistamme; kun teet oli hörpitty ja vohelit murustettu rinnuksille, saimme pakkautua junan ovelle odottamaan lyhyttä pysähdystä Tverissä. 

Vastassa meitä oli kansainvälisen osaston johtaja ja hän toivotti meidät, hieman nääntyneen ja väsyneen oloiset opiskelijat tervetulleiksi Tveriin ja johdatti meidät ulos asemalta pikkubussiin, joka täyttyi tehokkaasti meidän lisäksemme jo edellä mainostetuista matkatavaroista. Auto kiisi sittemmin Tverskoy Prospektiksi analysoimaani katua pitkin ja samalla vastaanottajamme kertoili Tveristä, muista ulkomaalaisista opiskelijoista ja vakuutteli, että kaikki on ja tulee olemaan hyvin. "Älkäähän itkekö, hyvät nuoret, pojat ja tytöt". (Emme kyllä meinanneetkaan.) :D Jätimme perheeseen majoittuvan Johannan isäntäperheensä luo ja jatkoimme matkaa kohti yliopiston päärakennusta ja kansainvälistä asuntolaa. Päästyämme perille meidät toivotti tervetulleeksi myös ovella päivystävä babushka, joka jakoi meille huoneiden avaimet. Etsimme omat huoneemme ja asetuimme taloksi ottamalla nokoset, sillä sunnuntaiksi ei ollut suunniteltu mitään ohjelmaa. 

Herättyämme ja siistiydyttyämme päätimme lähteä etsimään jotakin syötävää, sillä kaappi oli tietenkin tyhjä ja vähäiset matkaeväänikin olivat loppuneet jo hyvä tovi sitten. Päädyimme korttelin matkan päässä olevaan pikkukauppaan nimeltä Pelikan, ja saimme sieltä välttämättömimmät - leipää, voita ja teetä. Näiden voimin lähdin Jasun ja Sinimarin kanssa kiertelemään pitkin Tverin katuja. Päädyimme läheiselle Trehsvjatskaja ulitsalle, kävelykadulle ja käveltyämme sen päästä päähän päädyimme Leninin aukiolle, jota koristaa, mikäs - tai oikeastaan kukas muukaan, kuin mies itse. Siitä matkamme jatkui kohti Volgaa ja Stepan Razinin rantakatua. Hetken Volgan rantaa kuljettuamme lähdimme Tverskoy prospektia takaisin yliopistoa kohti. Matkalla kävimme Чайная ложкаssa syömässä borssia ja blinejä sekä juomassa teetä. Siitä matkamme jatkui Olimp kauppakeskukseen, jonka sopukat tutkimme ja Perekrestok-supermarketiin, josta täydensimme ruoka- ja taloustavaravarantoja.   
 

Siinäpä se. Leninin muistomerkki.

Tverskoy prospektia Volgalta päin, rantakadulta kuvattuna.

Volgaa suuntaan...

... ja toiseen.

Chainaja Lozhka, ruokailu jo loppupuolella.

Ilta kului televisiota katsellessa ja tavaroita "oikeille" paikoille laitellessa. Sukkaakin tikkasin, mutta jäi aika alkutekijöihin. Laittelin myös tavaroita valmiiksi seuraavaa päivää varten.

Maanantaina alkoivat luennot ja vähän ennen kello kymmentä kerrosta alemmas, kolmanteen kerrokseen mennessämme meitä oltiin heti ohjaamassa ja opastamassa oikeaan paikkaan. Tarvitsi vain tietää olevansa suomalainen. :) Luokassa meitä odotti muutama saksalaisopiskelija sekä japanilainen ja belgialainen vaihtari. Vielä olemme kovin vähän jutelleet, mutta kylläpä tämä tästä, kun nyt vaan pääsemme sisälle tähän systeemiin, nimittäin muut opiskelijat ovat ilmeisesti tulleet jo aiemmin viime viikolla, osa jo alkuviikosta. Joten heillä on jo moni asia hoidettuna, jota me vielä vasta mietimme, tai ehkemme edes tiedä! Onneksi ovat kuitenkin lupautuneet neuvomaan tarpeen vaatiessa. Eilen meillä oli suullista viestintää ja kaunokirjallisuutta, joiden molempien opettajat, Ljudmila ja Zhanna ovat molemmat mukavan oloisia ja hekin vakuuttelivat kaiken olevan ja menevän ihan hyvin. :D Olimmeko sitten niin epäileväisen tai tuskastuneen näköisiä? Ehkä, hah. Veimme dokumentteja kv-toimistoon rekisteröintiä varten ja maksoimme muita kuluja. Kävimme syömässä stalovajassa eli tuossa ruokalassa ja sitten lähdimme tekemään kotitehtävää; Meidän tuli tutustua johonkin patsaaseen/muistomerkkiin tässä keskustan tuntumassa ja Jasun ja Jossun kanssa päädyimme käymään Saltykov-Shedrinin patsaan luona.   

Tällainen ukko, kirjalijasmies sieltä puistosta löytyi.

 Patsasta etsiessämme täytyi kysyä tietä sen luo, ja kysyimme eräältä naiselta neuvoa. Hän auliisti kyllä kertoi, missä päin ja kuinka kaukana - harmi vain, että suunta oli juuri päinvastainen kuin piti. Patsas kuitenkin löytyi ja kysyimme eräältä mieheltä tästä Saltykovista, että millainen mies oli kyseessä.. Tehtävä tuli tehtyä ja venäjää käytettyä oikeassa tilanteessa, oikeassa paikassa. Aika hienoa. :D Siitä suorimme sitten kaffille ja teelle ja blineille Toplyi Domiin. Siitä suuntasimme kohti valokuvaamoa, jossa otimme kuvat opiskelijakorttia ja viisumin uusimista varten. Moisesta selvittyämme tulimme jälleen kaupan kautta kotiin. Tuntuu suorastaan kamalalta, kuinka rahaa meneekin näin paljonlaisesti tässä alussa, mutta tietty, kun pitää kaikenlaista taloustavaraa, astioita ja siivousvälinettä, muuta perussettiä ja kuivamuonaakin ostaa, niin kuluuhan sitä.

Earl Greytä ja suklaablinejä Toplyi Domissa. Äklömakeaa. Vaati suorastaan henkistä voimaa saada annos syötyä.

Kaupasta tullessa napattu otos päärakennuksen julkisivusta. 

Joka tapauksessa, ostimme kaupasta jauhelihaa ja teimme jauhelihapihvejä ja pastaa sekä salaattia iltaruoaksi. Ai että oli suorastaan mainiota! Ruokalan ruoka oli kyllä hyvää, mutta annos oli vähäsen pieni, joten illanpuoleen alkoi jo aika lailla hiukoa. :) Siinä sitten syötiin tyytyväisinä. 

Kokkaussession alkutilanne...

... ja se, mitä siinä syntyi! :)

Ja niin päästiin tähän päivään. Meillä alkoi kaksi uutta ainetta, IOKR eli Venäjän historia, yhteiskunta ja kulttuuri sekä verbikurssi. Niin ikään uudet opettajat, Elena ja Anatoli, ryhmämme kuraattori, joka muuten muistuttaa vähän Kujista (te ketkä tiedätte ketä tarkoitan, tiedätte mitä tarkoitan)(Ehkä.) ovat mukavia ja ystävällisiä. Tosin kerrattava on, sen huomasin. Ei ihan tulleet venäjänkieliset kielioppitermit kuin apteekin hyllyltä, kyllä ne olivat ainakin takahuoneessa. :D Tänään myös tutustuimme kahteen porukkamme ulkopuoliseen suomalaiseen, jotka ovat täällä opiskelemassa ja harjoittelussa, hieman paremmin. Mahtavaa! :) Kieliharjoittelun työmäärä/tehtävämäärä alkaa vähitellen selkiytyä, mutta toistaiseksi en vielä tuskastele mitään, kyllä kaiken ehtii ja saa tehtyä - tosin voi olla, ettei jossain välissä ole pahemmin vapaa-ajan ongelmia. :D Tuntien jälkeen kävimme jälleen kv-toimistolla valokuvia viemässä ja sittemmin patsaita katselemassa ja kaupungilla kävelemässä. Kohta pitäisikin mennä Jasun luo patsastehtävää viimeistelemään. 

Joten palaillaan tuonnempana, kun minulla on jälleen jotain jännää - tai vaihtoehtoisesti vähemmän jännää kertomista. Ehkä huomenna, ehkä myöhemmin. :)

Я иду, шагаю по Твери.  

Kaikella rakkaudella, 

Satu