Театр. Калитки. Финские блюда.

Tämä viikko on kulunut silmänräpäyksessä. Ensimmäinen teatterikokemus Venäjällä ja kiinalaisopiskelijoiden vierailu meidän suomalaisten tykönä värittivät tätä viikkoa.

Tiistaina oli hyvinkin normaali päivä. Arkipäivä, normipäivä. Verbejä ja IOKR:ia. Luentojen jälkeen Jasu, Jossu ja Sini lähtivät ostamaan lippuja teatteriesitykseen muutaman muun ulkomaalaisen opiskelijan ja Annen, suomalaisen harjoittelijan (joka on harjoittelemassa täällä kv-osastolla) kanssa. Minä sen sijaan jäin kottiin ja belgialaisen opiskelijan kanssa teimme yhteistyötä suullisen viestinnän suhteen - säveltelimme viralliseen tilanteeseen sopivaa kiittelydialogia (Lähtötilanne: olimme Lumenen edustajia ja minä olin tullut Suomesta Tveriin neuvomaan täkäläisiä kaupan edistämisessä.). Hyvähän siitä tuli ja siinä ohessa tuli jutusteltua muutakin, tutustuttua vähän paremmin. Sen jälkeen päätin lähteä kauppaan, kun teatterilippujen ostajia ei vielä näkynyt ja niinpä tein kauppareissun Perekrestokiin ja miltei huimia löytöjä (mm. kunnon jogurtti) siinä ohessa. Tiistai oli myös ensimmäinen päivä, jolta ei ole ainuttakaan kuvaa!  

Keskiviikkona olikin siis vuorossa jälleen jotain uutta. Luentojen jälkeen hieman jotain syötyämme aloimme laittautua illan teatterireissua varten. Tiedossa oli Стеклянный зверинец (Lasinen eläintarha)-niminen näytelmä. Oli mukavaa, että sai oikein laittautua, vaikkakin se johti siihen, että huomasin, ettei minulla loppujen lopuksi ole juurikaan juhlavia vaatteita mukana. Olisi sittenkin pitänyt ottaa niitä mekkoja mukaan! :) Kenties balettia varten olisi sitten viimeistään löydettävä jotain hieman tyylikkäämpää. 

Lippu ja laukku.

Hulppeat puitteet - kyseessä teatterin "odotussali" tai eteisaula.

Tyylikkäänä teatterin aulassa. 

Teatteriesitys pidettiin pienellä näyttämöllä, joten emme päässeet vielä ihastelemaan itse suurta salia - kenties joskus myöhemmin. Tunnelma oli pienen teatterisalin n. 60 hengen tiuhaan rivitetyssä katsomossa tiivis, mutta itse näyttämö oli lähellä, ja näyttelijöiden vuorosanat, eleet ja ilmeet heidän tulkitessaan tätä riipivää rakkaustarinaa, kuuluivat ja näkyivät ongelmitta aina takariviin saakka. Näytelmässä esiintyi vain neljä näyttelijää, eikä lavastuskaan ollut järin mahtipontinen. Ilmavat kankaat ja muutamat esineet (etenkin lasinen eläintarha), jotka lavalla nähtiin olivat kuitenkin juuri sopivat tarinan toteuttamiseen. Näyttelijöiden esiintymistä oli mielenkiintoista, ja suorastaan ilo seurata ja huolimatta siitä, että aivan kaikkea ei suoraan ymmärtänyt, tarina eräästä kadotetusta, sitten löytyneestä, mutta kielletystä rakkaudesta tuli kuitenkin aivan selväksi. Keskiviikkoilta siis vierähti teatterista nauttiessa. 

Torstaina sen sijaan oli jälleen normaalin, sen kummempia kursailevan päivän vuoro. Tosin kävimme jälleen kiertelemässä tuossa kävelykadulla, etenkin kauppakeskus Paradisissa, joka on muuten hämmentävin kauppakeskus, missä olen ikinä käynyt. Se on sokkeloinen kuin mikä, ja muistuttaa lähinnä kerrostaloa, jossa asuntojen sijaan löytyy kauppoja. Tosin, olisi väärin jättää mainitsematta kaksi asiaa, joiden ansiosta se ei ole kuitenkaan aivan täysin onneton putiikkikeskittymä: A) siellä on musiikkiliike ja B) siellä on käsityö/askarteluliike. :) Sini osti kitaran, ja minä puolestani kuolasin keltaista ukulelea, mutta päätin toistaiseksi jättää sen vielä sinne. Saa nähdä, kuinka siinä loppujen lopuksi käy, lähteekö mukaani sekä keltainen ukulele että jotain muutakin... Käsityöliike puolestaan oli melkoinen taivas tällaiselle käsityöihmiselle. Voi vitsi, sieltä löytyi oikeastaan melkein mitä vaan! Onnea on. Kunhan vielä kangaskaupan paikallistan. :D Kävin Jasun kanssa vielä muutamassa muussa erikoisliikkeessä - muun muassa kenkiä ja urheiluvälineitä kattelemassa. Täytyy sanoa, että elintarvikkeiden - ja etenkin alkoholin - osalta hintataso on täällä pääsääntöisesti Suomen hintoja halvempi, joskin toki hieman riippuu kaupasta, missä käy. Kengät, vaatteet ja vaikkapa ne urheiluvälineet puolestaan tuntuvat liikkuvan samoissa hinnoissa - ainakin mikäli oikein erikoisliikkeestä niitä haeskelee. 

Perjantaina viikonloppu häämötti silmien edessä. Ja niin myös kiinalaisten opiskelijoiden tapaaminen. Jasu ja Sini olivat nimittäin käyneet viime viikonloppuna heidän luonaan kylässä ja kiitoksena heidän tarjoamastaan kiinalaisesta ruoasta he olivat pyytäneet nämä vastavierailulle. Niinpä meillä oli edessä ruokalistan laatiminen ja kunnon kokkailupäivä(t). Koska karjalanpiirakat ovat perinteinen suomalainen ruoka, päätimme tarjota niitä heille ja perjantai-iltana täällä meidän asunnossamme olikin eräänlainen leipomo. :D Teimme karjalanpiirakoita, kaurakakkusia ja kampanisuja. Ja täytyy sanoa, että melkoisen hyviä piirakoita saatiin yhdessä nopeasti ja helposti aikaiseksi.

Siinäpä niitä. Meidän karjalaisia piirakoita. Melkonen menestystarina. :D

Lauantaina aloimme heti aamupäivästä laittaa ruokaa kiinalaisille tarjottavaksi. Menu oli seuraavanlainen: lihapullia ja perunamuusia, makaronilaatikkoa, perunasalaattia, vihreää salaattia, karjalanpiirakoita munavoilla, korvapuusteja, kaurakakkuja ja kampanisuja. Ruoat onnistuivat oikeastaan paremmin kuin hyvin ja kiinalaistenkin mielestä ne olivat herkullisia ja kauniita (tosin en ole ihan varma sanoivatko vaan vai olivatko oikeesti tosissaan). Keskustelun porinassa kuului suomi, kiina, englanti ja venäjä. Jokainen kuitenkin tuli ymmärretyksi. :D Ruoka maistui ja vuoroyhteislaulannan sekä kiittelyjen jälkeen oli heidän aika lähteä kotiin. Me puolestamme aloimme siivota ja siinä samalla kokoustimme poikien keittiössä ruoantähteet seuranamme. :) Oli hauskaa, ja toivottavasti tulevaisuudessakin pidettäisiin vastaavanlaisia iltamia, vaikka sitten joidenkin muiden vaihtarien kanssa. 

Parasta perunasallaattia ikinä. Ja vielä itetehtyä! Huh ku oli hyvvää!

Makaronilaatikko ja ihan rehellisiä korvapuusteja.

Tänään puolestaan onkin ollut tällainen luppopäivä. Aikaa lorvata ja tehdä kotitehtäviä. Katsoa televisiota ja lukea. Tosin tässä pikapuoliin olisi luvassa tapaaminen tutoreiden kanssa - nyt kun me VIIMEIN heidät saimme. Toisaalta on tietenkin mukavaa tutustua uusiin ihmisiin, etenkin, kun on venäläisistä, eikä "vain muista ulkomaalaisista" kyse, mutta toisaalta vähän turhauttaa, että tässä vaiheessa, kun kaksi viikkoa täällä on jo oltu ja on opittu selviämään ja kuljeskelemaan kaupungilla, astuvat tutorit mukaan kuvioihin. Jos joskus, niin silloin heti ensimmäisellä viikolla, ensimmäisinä päivinä heitä olisi oikeastaan tarvittu. Mutta, tästä varmasti tulee ihan hyvää settiä. :)

Niin, se on taas sunnuntai. Kaksi viikkoa ollaan jo oltu täällä, vaikka olevinaan juuri äskenhän me vasta saavuttiin junalla hämyisenä aamuna ja vedettiin aamupäivätirsoja kukin omassa sängyssään. Hurjaa, kuinka aika meneekin nopeaa! 

Tämä yliopiston internet on hyvä aina aika ajoin, joskin näemmä se on päättänyt olla toimimatta juuri nyt, kun jälleen olisin reippaammin kuvia laittamassa. Siispä laittelen kuvia sitten jossain vaiheessa hieman myöhemmin oikein kunnolla tänne, kun kone ja kaikki suvaitsevat olla paremmin yhteistyössä kanssani, tai sitten isken niitä FBhen, mikäli sinne(kään) lataaminen onnistuu. Toivottavasti edes jotenkin.

Привет из Твери! Здесь все в порядке! :)

Kaikella rakkaudella,

Satu