Неделя № 3.

Ensinnäkin, kolme viikkoa viidestätoista takana = 1/5! Herranjee. 

Viimeksi kun olin kirjoittamassa viestiä, olimme lähdössä kaupunkikierrokselle tutoreiden kanssa. Vaikka ehkä olinkin hiukan epäileväinen, he osoittautuivat kyllä ihan mukaviksi tyypeiksi. Taitavat tosin olla meitä hieman nuorempia, mutta mitäpä se haittaisi. Ilmeisesti he kaikki ovat opiskelemassa kansainvälistä ja viestintää/kansainvälisiä suhteita ja niinpä tämä tutortoiminta on osa heidän koulunkäyntiään. Itse kiertokävely ei pahemmin mitään uutta ainakaan meikäläiselle opettanut, koska olemme olleet niin itsenäisiä ja tutkimusretkeily pitkin poikin kaupunkia on johdattanut meitä enemmän tai vähemmän tarkotuksella milloin mihinkin. Joka tapauksessa oli ihan mukavaa kun sai/piti puhua vaan venäjää tuollaisessa epävirallisessa tilanteessa (luokassa venäjän puhuminen on kuitenkin vähäsen eri juttu, ja käytävillä kieli vaihtuu miltei liian helposti englanniksi - joskin on tullu tilanteita, joissa on ollu helpompaa vaan puhua venäjäksi...) ja tietysti tutustua taas uusiin ihimisiin. Pienimuotoisen ekskursion päätteeksi kävimme vielä Chainaja Lozhkassa teellä ja blineillä (alkaa kai käydä teillekin selväksi, mikä on hyvä ja halpa kuppila näillä nurkilla..:D ).

Suihkulähde Tverin aukiolla.

Jossun selekä ja Tverin sirkus.

Aleksandr Sergeevits Pushkin osa 1 - patsas filharmonian lähellä

Tverin filharmonia! Sinne täytyy päästä, kun nyt jotku festivaalitkin oikeen on.

Jossun ja Jasun maalimanpyörämatkalta todisteita siittä, että minä pysyin turvallisesti maassa. 

Aleksandr Sergeevits Pushkin osa 2 - patsas rannan kävelykadulla

Zvezda - Tverin (ainoa? hienoin?) elokuvateatteri

Sobor Vosnecenija Gospodnja - Herran ylösnousemuksen kirkko
Tverskoy prospektin ja Sovetskaja ulitsan risteyksessä.
Kaunis sisältä!

Tämän viikon alku oli puolestaan rauhallinen. Maanantaina yritimme koota esitelmää Suomesta, suomalaisesta kulttuurista, Jyväskylästä ja meidän rakkaasta yliopistostamme vaihtari-iltamaa varten, joka sitten torstaina TVY:n (ТвГУ) historian laitoksen luento/juhlasalissa pidettiin. Siittä tuonnempana. :) 

Tiistai puolestaan hujahti hurjan äkkiä, kävimme Jasun kanssa pyörimässä "kylillä", etsimässä vaatteita ensi sunnuntain balettireissua varten. Kiertelimme ja kaartelimme eestaas tuossa kävelykadulla, ja KAS KUMMAA, löysimme kangaskaupan. Ja toisenkin ja oikeastaan myös kolmannen ja neljännenkin. :D Joten, olen onnellinen, tosin eihän minulla ompelukonetta täällä mukana ole, mutta kangastahan voi aina ostaa... :) Niin, no asiaan, päädyimme Terranovaan ja löysin itselleni mustan pitkän hameen, josta kenties saan jonkinlaisen asustuksen sunnuntaille aikaiseksi. Jasu sen sijaan sukelsi "99 ruplaa" -alennusvaatenurkkaukseen ja löysi kuin löysikin itselleen paidan jos toisenkin - tosin ei ehkä balettiin laitettavaksi. 
Kotiin palattuamme päädyimme jälleen leipomaan karjalanpiirakoita.. koska keskiviikkona koko ryhmämme ja Ljudmila, suullisen viestinnän opettaja, olivat tulossa poikien luo "kylään" ja halusimme yllättää heidät. Olimmehan puhuneet suomalaisista ruoista - etenkin karjalanpiirakoista - tunnilla, vaikkakin päivän oikea aihe oli jotain ihan muuta. 

No siinähän se hame (ja muovipussi) on.

Riisipuuro tulilla ja leipojille välipalaksi lättyjä. 

Keskiviikkona olimme siis heti aamusta kylässä poikien tykönä ja ohjelmanumerona oli syrnikkien (rahka"lättyjen") teko, lisäksi muutama oppilas oli lupautunut kertomaan joistakin tunnetuista bardeista, kuten Mihail Krugista, Vladimir Vysotskista tai Bulat Okudzhavasta, ja kuuntelimme (ja lauloimme) joitain heidän laulujaan siinä muutaman ihmisen kokatessa kuuman hellan ääressä. Oli mukavaa, joskin tunnelma oli hyvin tiivis poikien keittiössä, kun viitisentoista ihmistä ahtautui pienen keittiöpöydän ympärille. 

Kirjallisen viestinnän tunnilla kävimme läpi kirjoittamiamme esseitä - ja, Anatolin sanoja lainatakseni, kuten aina, Satu sai olla ensimmäisenä lukemassa omaa tekstiään. Ei siinä, olin kyllä kovinkin tyytyväinen ensimmäiseen oikeaan venäjänkieliseen esseeseeni. Eikä se pahamaineinen punakynäkään ollut pahemmin heilunut, joskin toki ne tutut huolimattomuusvirheet löytyivät tekstistä myös tällä kertaa. :)

Illemmalla pidimme treenit, sillä ajattelimme esittää jonkun laulun esityksemme päätteeksi silloin torstain illanvietossa. Niinpä lukuisten, enemmän ja vähemmän loistavien ehdotusten jälkeen päädyimme laulamaan yhdistelmän "Täällä pohjantähden alla" ja "Teuvo, maanteiden kuningas" kappaleista. Sini säesti meitä ostamallaan kitaralla ja luovuuden puuskassa saimme aikaiseksi jopa toisia ääniä Tpa:n kertsiin ja muuta sählinkiä sitten Tmk:hon. :D Laulu raikasi ja Jasu hakiessaan pyykkiä alakerran pesutuvasta sai havaita, että sulosävelemme kantautuivat aina käytävään ja portaikkoon saakka. Kukaan ei tullut valittamaan, mutta luulen, ettei ainakaan toisen kerroksen asukkaille ollut epäselvää, mitä me "finnit" aioimme esittää. :D

Sitten saapui torstai. Vaihtari-iltamapäivä. Täytynee kai tässä vaiheessa suorata, että olin aiemmin, oikeastaan jo ensimmäisellä viikolla suostunut yhdeksi juontajista, jotka, no, juontaisivat koko homman. Siispä olin käynyt muiden juontajien ja Zhannan kanssa harjoittelemassa lausumista ja sanapainoja, jotta puhe olisi mahdollisimman luontevaa sitten itse tapahtuman koittaessa. :) Torstain tuntien jälkeen kävimme viellä treenaamassa poikien keittiössä viimeiset kerrat ja laittauduimme itse kukin hieman Suomi-teeman mukaan: väreinä oli valkoinen, sininen ja musta. 

Lähdimme istfakin (historian tiedekunta/laitos) rakennukselle ja saapuessamme juuri ajoissa paikalle, oli vastassa melkoinen häslinki. Salia ei ollut valmisteltu mitenkään, pulpetit olivat paikoillaan ja väkeä ku pipoa. Niinpä siinä sitten ensin laitettiin yhdessä tila "juhlakuntoon" ja häslättiin kaikki paikoilleen, jotta kemut voitiin aloittaa. Muodikkaasti noin 15 minuuttia myöhässä pääsimme aloittamaan. Ljudmila piti pienen alkupuheen ja sen jälkeen alkoivat "maaesittelyt". Meitä ulkomaalaisia opiskelijoita on siis Suomesta, Saksasta, Belgiasta, Ranskasta, Portugalista, Iso-Britanniasta, Kolumbiasta, Bulgariasta, Kiinasta, Japanista ja ilmeisesti myös Venezuelasta (?). Eli paljon on porukkaa. Meidän esityksemme meni loistavasti ja laulusta tykättiin! Lisäksi esiintymässä oli Slavjanochka-niminen kansantanssipoppoo, joka opetti joitain tansseja ja veti porukkaa mukaan piirileikkeihin. Myös meistä suomalaisista oli porukkaa tanssilattialla, itse keskityin tosin lähinnä tuleviin juontosetteihin ja kuvaamiseen. Todistusaineistoa humppaamisesta kuitenkin siis löytyy. :D Kotimatkalla teimme loogisen koukkauksen Radishevan puistokadulle Mihail Krugin ja supermarketin tykö. 

Aika kylmä mies oli, eikä lämmenny, vaikka miten yritin jutella. 

Mihail Krug ja meidän porukkaa. :)

Reissusta paluun kunniaksi lämmintä kuppikeittoa ja kunnon maailmankansalaisen tavoin kotimaista Oltermannia leivän päälle! 

Eilen meillä oli IOKRin tunnilla jälleen ekskursiopäivä ja suuntasimme Tverin Kartinnaja galerejaan eli taidemuseoon. Retki maksoi vain 47 ruplaa  (= n. 1,10 euroa) ja saimme sillä opastetun kierroksen museossa. Siellä on tällä hetkellä näyttely Romanovien vallan ajasta ja niinpä seinillä oli jos jonkinmoisen näköistä partaveikkoa ja kaunotarta sekä maisemamaalauksia ja vitriineissä astioita ja patsaita ja dokumentteja. Oli ihan mielenkiintoista, ja oli aika kulturelli olo, kun opastetun kierroksen jälkeen vielä uudelleen katsastelimme näyttelyn läpi. Minusta hieman huvittavaa oli, että ilmeisesti museossa valvontakameroiden virkaa tekevät vahtimummot, jotka kulkivat ryhmien/ihmisten perässä kulmiensa alta pälyillen. Tai niin ainakin sen tilanteen tulkitsin. En sitten tiedä, olenko oikeassa vai väärässä vai oikeen väärässä. :) 

Kävelimme takaisin keskustaan ja vaikka nälkä kurni, päätin käydä siinä välissä setvimässä asioita Ljudmilan (no 2, "vuokraemäntä") kanssa, sillä eräs ryhmäläisistäni toi minulle torstaina lapun jossa luki jotain (en vielä siinä vaiheessa saanut selvää), että minun pitäisi mennä käymään Ljudmilan luona perjantaina. Syy ei ollut tiedossa. Niinpä sitten suorin asuntolalle ja menin koputtamaan Ljudmilan huoneen oveen. Ei vastausta, toinen koputus. Ei edelleenkään mitään, niinpä päätin mennä vahtimummolta kysymään, oliko Ljudmila edes paikalla. Kuulemma piti olla, ja vieläpä juuri siinä huoneessa, jonka oveen olin koputellut. Epävarmana väitin vastaan ja niin mummo soitti hänelle ja pian, kuin taikaiskusta (tai kenties vahtimummon soiton ansiosta) Ljudmila ilmestyi paikalle. Siinä odotellessani oli ratkaissut lapun tekstin arvoituksen: minulla piti olla kuitti maksusta mukana. No, siitä sitten kipaisin kuitin huoneestani ja menin selvittelemään asiaa. Jännitti, että olinko tehnyt jotain väärin, maksanut liian vähän tai jotain muuta. Kävi kuitenkin ilmi, että kyseessä oli ollut Ljudmilan virhe kuittia kirjoittaessa. Minun kuitissani tiedot oli oikein, mutta hänen kuitissaan oli kirjaimin kirjoitettuna summana 1500 ruplaa eikä 13500. siispä teimme uudet kuitit ja homma oli sillä selvä.  

Asian selvittyä palasin kävelykadulle, missä Jasu, Sini ja Jossu odottivat palellen ja nälkää nähden. Niinpä siitä suorimme sitten perjantain kunniaksi Skavarodkaan syömään oikein kunnon ateriat. :D 

Sellainen oli tämä viikko. Aika menee nopsaan kun paljon tapahtuu, het ku Sinisen nallen talossa ennen vanhaan, sen minä vaan sanon. :)

Nyt vähän huilia, koulutöitä, synttäreitä ja hyvää ruokaa. Huomenna sivistynyttä kulttuurielämää Moskovassa.

Приходите в мой дом, мои двери открыты.  (Mihail Krug - Prihodite v moj dom, kuunnelkaa Youtubesta, ei niin huono, kuin kenties voisi olettaa.)

Kaikella rakkaudella! 

Satu Ü