Первый снег, сырники и звездное небо.

Heippa! 

Vaikka koko viikko on ollut rauhallinen ilman sen kummempia häsläyksiä, on aika kulunut nopeasti, enkä ole ehtinyt päivitellä juurikaan maailman menoa tänne blogin puolelle. Tässä siis katsaus viime viikkoon (valitettavasti ilman kuvia).

Tiistaina ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Oli normaali päivä. Tosin sovimme verbiopin tunnilla ensimmäisen kokeen ensi viikolle. IIIIKS. APUVA.  

Keskiviikkona luentojen jälkeen päädyimme Sinin kanssa kokkaamaan itse lounasta ja lopputuloksena oli tosi hyvää kanaa ja perunasalaattia. Kyllä maistui. 

Siinä kokatessa havahduin pihalle katsoessani hämmentävään "sumuun" ulkona, ja tajusin, että siellähän satoi lunta! Kyllä, ensimmäinen lumisade tälle syksyä on nyt nähty ja ikuistettu, joskin täytyy myöntää, ettei tämä sadekuuro ollut mitään Jyväskylän taannoisiin räntäkuuroihin verrattuna. Mutta lunta on nähty. JEE. Vaikkei sitä lunta ehkä vielä tartteisikaan. Myös perinteiset lumisateen sivuvaikutukset tulivat sadekuuron mukana - keskiviikkoilta meni joululauluja hyräillessä. 

Torstaina koitti ensimmäisen kaunokirjallisuuden esseen palauttamisen vuoro - toistaiseksi olen suloisessa epätietoisuudessa arvosanojen jne suhteen, mutta mielestäni kehittelemäni analyysit ja argumentit olivat ihan suht hyviä ja mittaakin kertyi loppujen lopuksi riittävästi. Toivottavasti kielioppi ja sisältö ovat (riittävän) hyviä myös Zhannan mielestä. :)

Illalla kokoonnuimme monien muiden vaihtarien tavoin juhlimaan erään ryhmässämme opiskelleen saksalaisen, Michaelin, viimeistä iltaa Tverissä. Hänen Tver-kokemuksensa jäi aika lyhyeksi, sillä hän oli tullut tänne vain viiden viikon mittaiselle kurssille - hän kuitenkin oli meidän ryhmässämme (sisällöltään vaikeimmassa?), opiskelemassa Aleksanteri-instituutin luoman ohjelman mukaisesti. Niinpä siis vietimme iltaa porukalla, joskin illan taittuessa yöksi osa jatkoi vielä Tverin yöelämään, kun taas minun tieni vei kohti omaa huonetta. 

Niin koitti jälleen perjantai. Ja viikonloppu. Luentojen jälkeen kävin nopeasti ilmoittautumassa eräälle kevätpuolen kurssille, jonka ilmoittautuminen aukesi vasta nyt (ja jolla minun piti päästä tiettyyn ryhmään, jotta muutama muu kurssi solahtaa sopivasti lukkariin). Siitä selvittyäni lähdimme Jasun, Jossun ja Sinin kanssa Skovorodkaan syömään viikonlopun kunniaksi - shashlik-varras, lohkoperunat ja tavallinen kurkku-tomaattisalaatti maistuivat niin hyviltä! Ah, nälkä tulee ajatuksestakin. 

Syötyämme porukkamme hajaantui kolmeen; Johanna lähti kotiin, Sini kauppaan ja minä ja Jasu menimme käymään Bukinist-nimisessä antikvariaatissa. Se oli oikea aarreaitta, josta löytyi vaikka mitä, joskin harmittavan vähän nuotteja ja käsityökirjoja. Mukaan tarttui Gogolia, jota lähdin sieltä etsimään, parin kirjan verran ja eräs lastenkirja, Zolotaja muzika, jossa on runoja/laulujen sanoja ja kivat kuvitukset. Sieltä tulimme kotiin apteekin ja ruokakaupan kautta. Illalla vielä istuksimme täällä meillä ja söimme syrnikkejä. 

Eilen, nukuttuani hyvät, kunnolliset yöunet nousin levänneenä ylös ja ensi töikseni kävin viemässä pyykit alakerran pesutupaan pyörimään pesukoneeseen. Hieman paremman aamupalan syötyäni ryhdyin siivoushommiin ja sain huoneeni viimein kuntoon - tavarat löysivät (jälleen kerran) omat paikkansa. :) Pyykitkin peseytyivät, ja niinpä niitä kuivatellessani huoneessani oli paikoitellen hieman trooppinen ilmanala. Kävimme hakemassa sushia, joskin taisi olla hieman liian aikaista uudelle kierrokselle - rullat eivät tehneet aivan niin hyvin kauppansa kuin viime kerralla. Siinä sitten sovittiin syrnikki- ja lättyillasta, ja illalla suunnattiin alakerran keittiöön kokkailemaan ja hölöttämään. Ruoanlaittoa säesti Sinin kitaransoitto ja herkuttelutuokion jälkeen lauloimme porukalla joitakin menneiden aikojen hittejä. :D Koska pimeä oli ehtinyt laskea illanistujaistemme aikana, lähdimme saattamaan Jossua kotiin, että jokaisella olisi turvallisempi olo ja mieli. Oli ihanaa kävellä hiljentyneillä kaduilla sopivan kirpakassa iltailmassa ja katsella rakoilevan pilvipeitteen välistä loistavia tähtiä. Tähtiä! Täällä! Kuin kotona olisi ollut. :)

Tänä aamuna minut herätti verhojen läpi lempeästi kuultava auringonpaiste. Koko päivän kestänyt kaunis sää helli meitä juuri sopivalla lämmöllä ja auringonpaisteella ja kaunisti tätä syksyä vielä hiukan enemmän. Kumpa aurinko näyttäytyisi myös vastaisuudessa, eivätkä tummat pilvet peittäisi taivasta, sillä kaikki on auringonpaisteessa hieman kauniimpaa ja paremmin. Ihanan sään kunniaksi kävimme käppäilemässä tuossa kävelykadulla ja katselemassa talvitakkivalikoimia Sinin ja Jasun kanssa. Mitään ei tarttunut mukaan, vaikka valikoimaa on kyllä miltei liiaksi asti. 

Jasun kanssa kävelykadulla istuskellessamme haaveilimme reissuista lähelle ja kauemmas - saas nähdä, minne tie meitä vie jäljellä olevien kahden ja puolen kuukauden aikana. Toiveissa olisi nähdä niin paljon kuin mahdollista, käydä pohjoisempana ja etelämpänä, idässä ja lännessä (budjetin ja ajan puitteissa, tietty). Moskovaakin olemme vasta vilkaisseet.
Nyt iltani iloksi edessä on jälleen koulutöitä, joita voisi tehdä viikolta alta pois - miksi jättää kaikkea viikolle, jos jotain voi tehdä, vaikka vaan vähäsenkin, nyt viikonloppuna.   

Siinäpä se, neljäs viikko Tverissä takana; kuukausi on livahtanut ohi miltei huomaamatta. Paljon on kuitenkin mahtunut jo pelkästään tähän lyhyeen aikaan - tutustumista, totuttelemista, oppimista. Uusia tuttuja, uusia juttuja. Uusia paikkoja. Uskallusta. Rohkeutta. Jännitystä. Kokemuksia. Iloa. 
En voi väittää, ettenkö lainkaan ikävöisi teitä, rakkaani ja ystäväni siellä eri puolilla Suomea, mutta aika juoksee spurtteja ja täällä asiat ovat sujuneet mallikkaasti ja uskon, että sama meininki jatkuu tulevinakin viikkoina. On kuitenkin aina kiva kuulla teistä, ja siitä, mitä siellä Suomen päässä tapahtuu, joten kirjoitelkaahan minulle, jos suinkin siltä tuntuu! 
Joten, 

не волнуйтесь, здесь все хорошо! И пишите мне, пожалуйста! // Älkää huolehtiko, täällä kaikki on hyvin! Ja kirjoitelkaahan minulle, olkaa hyvät!

Kaikella rakkaudella!
Satu