Культурные переживания!

Täällä taas! Viime viikko mennä hujahti ohi aivan älyttömällä vauhdilla ja jälleen mennään uutta viikkoa...

Alkuviikko kului koulujuttujen merkeissä, kuten normaalisti, joskin keskiviikkoiltana olimme juhlistamassa saksalaisen opiskelijan syntymäpäivää. Matka vei jälleen kohti Somenkaa, tuota kaukaista kampusta reippaasti Volgan tuolla puolen, missä jo kerran olimme synttäreitä juhlimassa. Jo melkein paikallisten tapaan hyppäsimme marshrutkaan ja huristelimme kohti päämääräämme. Paikalla oli monia jo edellisistä juhlista tuttuja venäläisiä opiskelijoita sekä tietysti muita vaihtareita. Ilta kului kuin siivillä jutellessa - muun muassa opetimme perusfraaseja suomeksi ja opettelimme ranskaksi vastaavaa settiä ranskalaisen vaihtarin kanssa - ja tietysti tanssiessa. Lahjaksi vaihtaritoverimme sai muun muassa niin ikään suomen fraasikirjan, josta opetella meidän armasta suomen kieltämme! Saimmekin heti kuulla seuraavan lauseen: Minulla on diplomaattipassi. Kenties se vielä jonain päivänä on hänelle oikeasti hyödyllinen... :D 

Talvi alkaa tosissaan tehdä tuloaan Tveriin. Syksyistä säätä on ollut tarjolla koko ajan, mutta tällä viikolla puiden lehdet ovat päättäneet viimein pudota puista tanssiakseen pitkin katuja ja kujia. Rahinaa ja ritinää siis riittää jalkojen alla. Lisäksi viileät - tai no, kylmät - tuulet ovat alkaneet jälleen löytää tiensä tänne Tverin huudeille. On kuitenkin ollut ihanaa, että sää on ollut kaunis - olemme saaneet useina päivinä nauttia auringosta ja sen lämpimistä säteistä, tähtitaivaasta ja juuri sopivan kirpakasta ilmasta.

T'maka-joen rantaa syysasussa.

Volgan rannalla sijaitsevan puiston "kultaista syksyä" - tai sen loppumetrejä.

Viikonloppuun sen sijaan olikin kasautunut kaikenlaista! Perjantaina aloitimme vilkkaan viikonloppumme olympiatulta "jahdatessamme" pitkin kaupunkia. IOKRin tunnilla lähdimme ekskursiolle - Volgan tuolle puolen, Rauhan aukiolle vastaanottamaan olympiatulta, joka siis 7.10. aloitti Venäjän ympäri -kierroksensa Moskovasta. Tverin alue oli heti Moskovan alueen jälkeen ensimmäinen, jonne soihtuviesti saapui ja Tver muistaakseni kolmas kaupunki (läheinen pikkukaupunki Torzhok taisi ehtiä Moskovan ja Tverin väliin). Siispä suuntaisimme Anatolin, Elenan ja Anastasian sekä monien muiden vaihtareiden kanssa Tverin kaduille nähdäksemme olympiatulen. Kävelimme kaupunginpuiston läpi vanhalle Volgan ylittävälle sillalle ja näimme puistossa paikallisia ihmisiä pukeutuneena erilaisiin paikallisiin kansan-/kansallispukuihin sekä erilaisia kojuja, joissa oli esillä pääasiassa Tver-sälää ja matkamuistoja. Myös kasvomaalauskoju löytyi - kukaan ei tosin maalauttanut vaikkapa Venäjän (tai Suomen) lippua poskeensa.  

Olympiatulen reitti - Tämä on sinun olympiadisi. 

Rauhan aukiolla ekskursiolla... 

... emmekä toki olleet ainoita.

Olympiatulibongaus numero uno - Rauhan aukio 

Olympiatulibongaus numero kaksi - Afanasi Nikitinin patsas

Ekskursiomme loppui nähtyämme tulen kahteen otteeseen, ja niinpä lähdimme takaisin Volgan vastarannalle, kohti kahvilaa tai ravintolaa, jossa voisi hieman syödä ja lepuuttaa jalkojansa. Reittivalintamme osui kuitenkin osittain yksiin tulen reitin kanssa, ja niinpä näimme sen kolmannen kerran. Siltaa ylittäessämme näimme myös kymmeniä veneitä, kajakkeja, purjeveneitä, jotka lipuivat pitkin Volgan hiljaa liplattavaa pintaa ja ilmiselvästi olivat omalta osaltaan saattamassa soihtua matkaan. 

Vene jos toinenkin.

Olympiatulibongaus numero kolme - Stepan Razinin rantakatu

Tverskoy prospekt, joka siis yleensä on jotakuinkin aina täynnä autoja (vaikka sitä ei kuvasta nyt niin hyvin näekään)...

...näytti perjantaina tältä.

Päädyimme lopulta kahvila/ravintola Biskvitiin (Chainaja lozhkan alakertaan...) ja tilasimme teetä ja voileipiä, jotta jaksaisimme eteenpäin. Istuessamme kahvilassa, tuulesta pahastuneet poskipäät ja nenänpää lämpesivät ja jalat saivat hetken huilaustauon. Koko porukkamme ei jatkanut matkaansa stadionille, vaan Sini ja Anne (suomalainen harjoittelija, töissä kv-osastolla) lähtivät leivät syötyämme kohti asuntolaa. Johanna, Jasu ja minä sen sijaan päätimme lähteä katsomaan vielä illan juhlallisuuksia keskusstadionille. Kadut olivat täynnä ihmisiä, sillä liikenne oli joiltain kaduilta osittain suljettu (kuten yläpuolelta voi huomata) ja ilmassa oli eräänlainen yhteisöllisyyden ja suuren yhteisen (urheilu)juhlan tuntu.

   

Olympiatulibongaus numero neljä - Tverskoy prospekt

Saavuimme stadionin luo juuri ennen olympiasoihtua. Alue ei ollut kovin suuri, mutta tunnelma oli korkealla ja juhlat olivat jo käynnissä - Coca-Cola oli aloitellut jo omalla tunnariremixillä ja lavasetillä. Tuli kuitenkin saapui pian meidän jälkeemme, jonka ansiosta tunnelma tietenkin tiivistyi. Kuulimme muutamia puheita (lyhyitä!) ja pari musiikkiesitystä, joiden jälkeen tuli jo otettiin talteen lyhtyyn, ja "Tverin soihtu" sammutettiin. Ilta ei kuitenkaan päättynyt lyhyeen, vaan koitti Tverin oman ohjelman vuoro, ja saimme katsoa hienoja tanssiesityksiä ja kuulla kaunista laulua - kiitos karaokemaisten tekstitysten, pystyin laulamaan eräässä kappaleessa mukana. :D Ilta oli kyllä mukava, enkä sitä paitsi tiedä, milloin seuraavan kerran pääsen olympiatulta juhlistamaan, Suomeen kun ihan heti ainakaan ei olympialaisia ole tulossa.

Keskusstadionin viereen pystytetty esiintyislava.
Kuvanottohetkellä käynnissä Coca-Colan jammailut.

Siellä me (ja pari muutakin ihmistä) oltiin.

Karaoketekstit! :)

Lapsikuoro. 

Viimeinen esitys, jonka aikana lavalle tuli vaikka kuinka paljon porukkaa.

Ilotulitus, Johanna ja Jasu.

Ilta pimeni miltei huomaamatta - onneksi valosta ei silti ollut puutetta.

Tällaista olympiahenkistä tavaraa tarttui mukaan.
Nauha pääsee koristeeksi meikän haalareihin heti Suomeen palattuani.

Lauantaina lähdimme aamupäivästä käymään torilla, katselemassa, millaista siellä tällä kertaa olisi. Voinen sanoa, että olevinaan tavaraa oli enemmän, mutta myyjiä vähemmän. Ja, mikä harmittavinta, se huivibabushka, josta kerroin edellistä torireissua kuvatessani, ei ainakaan tällä kertaa ollut paikalla. :( Toivottavasti hän tekisi vielä comebackin - mielellään silloin, kun minäkin olen torilla. :D Mukaan tältä reissulta kuitenkin tarttui vihanneksia ja ensimmäiset tuliaiset kotiin vietäväksi!

Torimeininkiä lauantailta. Takana kauppahalli.

Elämänohjeeksi matkalle.
All we need is shashlik?

Illalla lähdimme vielä tanssimaan lattareita, tai no, pääasiassa salsaa. Suuntana oli Fiesta Latina -niminen tanssistudio lähellä rautatieasemaa. Ilmeisesti iltamien alussa olisi ollut hieman tanssiopetusta, mutta saavuimme muutamien muiden vaihtarien kanssa paikalle vasta vähän myöhemmin, joten tuolloin musiikki jo raikasi ja tanssilattia oli täynnä ihmisiä. Olimme saaneet pienimuotoisen yksityistunnin Annelta perusaskelkuvioista, joten alkuun pääsimme sen avulla. Ensin tuntui, ettei sinne sujuvasti tanssivien ihmisten joukkoon uskalla hypätä, mutta niin vain suomalainen jäyhyys antoi periksi ja aloimme harjoitella hieman sivummalla. Illan mittaan askeleet alkoivat sujua paremmin ja kenties vähän sitä meininkiäkin tanssiin saatiin. Oli ihan älyttömän hauskaa - täytynee yrittää pitää yllä tätä vähäistäkin osaamista, mitä tuona iltana kertyi.

Sunnuntaina tiemme vei kohti nukketeatteria. Kyllä, nukketeatteria - täällä se on koko kansan hupia, siinä missä baletti, sirkus tai normaali teatterikin. Johanna kävi isäntäperheen emännän, Natashan, kanssa ostamassa meille liput erääseen näytökseen. Niinpä sitten lähdimme eilen kävellen kohti nukketeatteria kirpeässä ja kauniissa syyssäässä, viileän tuulen puhaltaessa ja nautimme auringosta. Nukketeatteri oli vain parin kilometrin päässä täältä yliopistolta ja asuntolalta. Paikalle päästyämme minullekin kävi selväksi, että kyseessä oli kuitenkin lasten näytös, mutta toisaalta, oli virkistävää kerrankin ymmärtää kaikki ja nauttia näyttelijöiden työstä. Vaikka tarina ei ollut kummoinen, se, miten näyttelijät saivat ns. "erikoisefektejä" aikaan ihan simppeleillä keinoilla, oli hauskaa katsottavaa. Mietityttämään tosin jäi aikuisille suunnattu esitys "Varietee" (+16 v.). Saas nähdä, viekö tiemme vielä toistamiseen nukketeatteriin sen tiimoilta. :)

Voiton puisto

Muiston pantheon

Tverin nukketeatteri

Uima-allas linnulle jos toisellekin.

Niin alkoi jälleen uusi viikko - ja mikä olisikaan ihanampi viikon aloitus kuin saada vieraita Suomesta! Meidät viime vuonna yliopistoelämään tutustuttanut tutorimme puoliskonsa kanssa oli Moskovassa käymässä ja paluumatkallaan Suomeen he pistäytyivät eilen täällä Tverissä meidän tykönä! Iltapäivä, joka sittemmin muuttui illaksi ja yöksi, kului kuin varkain Tverin keskustassa kierrellessämme, jutellessa ja vaihdellessa kuulumisia. Oli aivan huippua (ja toisaalta samalla vähän outoa) nähdä tuttuja täällä! 
Jos satutte lukemaan tätä, niin tuhannet kiitokset, kun kävitte! Oli tosi mukava nähdä teitä pitkästä aikaa! 

Tänään sen sijaan on ollut jälleen ihan normaali tiistai. Tiistai vaan. Tosin mielessä siintävät mahdolliset viikonloppureissut vähän sinne ja vähän tuonne sekä vain parin viikon päässä oleva syysloma ja suunnitelmat sen varalle... :)

Tässäpä kuulumisia viime viikolta, ja vähän tämän viikon alkuakin. Nyt on jo 5/15 takana. Herranen aika, tässä pitää alkaa tehdä kaikenlaista, että kerkiää edes jotain vielä! :D

Олимпийский огонь, театр кукол и сальса - отличный уик-энд. // Olympiatuli, nukketeatteria ja salsaa - loistava viikonloppu.

Kaikella rakkaudella,
Satu