Нет ничего лучше Невского проспекта.

Heippa pitkästä aikaa! Melkein pari viikkoa on kulunut jälleen kerran nopeasti, aivan silmänräpäyksessä. (Tunnen toistavani itseäni kuin rikkinäinen gramofoni...) Pahoittelut hieman pidemmästä tauosta viestien välillä, kouluhommat ovat monena iltana ajaneet blogin kirjoittamisen edelle, mutta tässä viimein kuulumisia täältä maailman kolkasta.

Kuten toissaviikollakin, alkuviikko kului rauhallisesti, joskin tällä kertaa mieliämme poltteli enemmän tai vähemmän ajatus viikonloppureissusta jonnekin päin (lue: Pietariin). Niinpä tiistaina Jasu oli kysellyt saksalaisilta kavereiltamme, jotka olivat olleet valloittamassa Pietaria edellisenä viikonloppuna, majoituksesta, missä he olivat yöpyneet. Neuvot osoittautuivat loistaviksi, nimittäin samana iltana lähetimme sähköpostia heidän suosittelemaansa hostelliin ja tiedustelimme, olisiko neljälle matkaajalle vielä tilaa lauantain ja sunnuntain väliselle yölle. Parin tunnin kuluttua saimme vastauksen, että meille löytyisi paikat. Niinpä keskiviikkona pikimmiten varasimme itsellemme nuo yösijat, mikä puolestaan tarkoitti sitä, että meidän oli aika lähteä käymään rautatieasemalla lippuja ostamassa. Niinpä kävelimme läheiselle pysäkille ja hyppäsime marshrutkan kyytiin. Tuota pikaa olimme rautatieaseman luona ja suuntasimme kulkumme kohti lipunmyyntiä. Paikalle oli sattunut samaan aikaan myös pari muutakin lipunostajaa - siispä jonossa kului helposti reilu puolisen tuntia. Pääsimme viimein lippuluukulle ostaaksemme liput Pietariin ja takasin. Huolimatta siitä, että junat, joihin halusimme, olivat jo aika täynnä ja jäljellä oli vain hajapaikkoja, saimme kuin saimmekin liput haluamiimme juniin ja vieläpä melko edullisesti; menopaluu Pietariin maksoi vain noin 40 euroa. Asiat olivat hyvällä mallilla, ja niinpä jäimme innolla odottamaan lauantaiaamuyötä ja lähtöä Pietariin. 

Perjantaina IOKRin tunnilla lähdimme jälleen ekskursiolle, tällä kertaa suuntasimme kohti jotain kotoista - nimittäin retkikohteenamme oli Pauligin Tverin kahvipaahtamo. Vaikka olen yksi niistä kummallisista suomalaisista, jotka eivät juo keskiarvon mukaisia 4-5 kuppia kahvia päivässä, olin innoissani retkestä. Niinpä aamun luennon jälkeen valmistauduimme pikaisesti lähtöön ja hyppäsimme Tverin yliopiston pikkubussiin - siihen samaiseen, joka oli hakenut meidät ensimmäisen aamuna rautatieasemalta ja joka oli vienyt meidät retkelle Domotkanovoon - joka kuljetti meidät nopeasti muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle tehtaalle. Olimme hetkessä perillä ja astuessamme Pauligin ovista sisään, meidät ympäröi ihana kahvin tuoksu. Ekskursiomme koostui kolmesta osasta; ensin kuuntelimme lyhyen esityksen Pauligista ja sen tuotteista, sen jälkeen pääsimme kierrokselle tuotantotiloihin ja lopuksi kahvittelimme Presidenttiä juoden. Reissu oli mielenkiintoinen ja opin jopa vähän jotain uutta Pauligista. Saimme itsellemme vielä lahjaksi pienet paketit Presidenttiä, naiset saivat kultaista, pehmeämpää paahtoa, kun taas miehet saivat lahjaksi tummaa paahtoa. 

Lahjakahvia - tietysti Pauligin.

Perjantai-ilta kului nopeasti reissua varten pakatessa ja koulutöitä tehdessä maanantaita varten. Tosin joskus puolenyön tienoilla väsymys alkoi toden teolla painaa, mutta olin päättänyt, etten nukkuisi ennen junan lähtöä, jotta varmasti nukahtaisin junaan päästyäni. Niinpä kehittelin itselleni kaikkea enemmän ja vähemmän järkevää tekemistä iltayön pimeinä tunteina; musiikki raikasi korvanapeista ja tietokoneen kuvakansiot puhdistuivat ja järkeistyivät. Lisäksi referaatti tuli puoliksi valmiiksi siinä valvoessa, joskin teksti ei ollut aivan joka kohdassa johdonmukaista.. :) 
Lopulta lähdön hetki koitti ja puimme lämpimät vaatteet ylle ja nappasimme laukut mukaan ja astuimme asuntolan ovesta kirpeään ulkoilmaan. Kahden aikaan yöllä taksia odotellessa mielessä pikaisesti kävi epäilys siitä, ettei reissun suunnittelu ollut sittenkään osunut aivan napakymppiin, mutta pian moiset ajatukset häipyivät mielestä ja sen sijaan jännitys ja ilo tulevasta reissusta valtasivat ajatukset. Taksikin saapui, pääsimme asemalle ja olimme jälleen askeleen lähempänä Pietaria.
Koska olimme lähteneet hyvissä ajoin asuntolalta, olimme myös hyvissä ajoin asemalla (koska mitään yllättävää ei matkalla tapahtunut) ja meille jäi aikaa istuskella ja odottaa junan saapumista. Puoli tuntia kului yllättvän nopeasti ja pian oli aika siirtyä kohti laituria, jolta juna lähtisi. Juuri ennen junamme saapumista eräs mies päätti tarjoilla vertahyytäviä hetkiä lähtiessään ylittämään raiteita ilmeisen päihtyneenä. Juna kuului jo tulevan ja ensimmäiset kaukaiset valonpilkahdukset osuivat aitoihin, kun hän hyppäsi raiteille ja alkoi hyppiä kiskojen yli. Onneksi meidän junamme oli ainut sillä hetkellä saapuva, sillä kompuroituaan jonkin aikaa mies kompastui ja kaatui kolmansille raiteille laiturista lukien. Samalla vartija ryntäsi aseman ovista ulos ja alkoi selvitellä tilannetta. Minun tarinani ei kerro, miten lopulta kävi, sillä meidän junamme saapui juuri silloin, mutta luulen, ettei miehelle käynyt kuinkaan huolimatta hullusta päähänpistosta.
Nousimme junaan ja paikoillemme asetuttuamme juttelimme hetken Jasun kanssa niitä näitä, mutta sitten väsymys iski ja mekin asetuimme yöpuulle. Matka taittui nopeasti ja uni maittoi juuri niin hyvin kuin olin toivonut, joskin yöunet jäivät silti melko vähäisiksi. 

"Paikkakortillinen" vaunu eli avomakuuvaunu, jossa matkustimme Pietariin.

Saavuimme Pietariin yhdeltätoista ja suuntasimme heti yhteen Ladozhkij vokzalin eli Laatokan aseman kahviloista nauttimaan aamiaista/lounasta seitsemän ja puolen tunnin matkan jälkeen. Syötyämme ja istuksittuamme hetken lähdimme kohti metroasemaa, päämääränämme oli tietenkin mikäs muukaan kuin Nevski prospekt eli Nevan valtakatu (Pietarin pääkatu). Jasun ja Sinimarin aikaisemalla metrokokemuksella ei vienyt kauaakaan selvitellä reittiä ja matkata aina Ladozhkij vokzalilta Pietarin sydämeen. 

Matkaliput, olkaa hyvä. Ja metroliput eli nuo kolikot, zetonit.

Ei ole mitään Nevski prospektia parempaa, kirjoitti Gogol. No, se ei kuitenkaan ollut parhaimmillaan saapuessamme paikan päälle. Satoi rännän ja veden sekoitusta noin 45 asteen kulmassa tuulen kera. Vastaanotto ei siis ollut aivan niin hehkeä kuin oletin. Suurkaupungin tunnelma oli kuitenkin aistittavissa jo ensi hetkistä (toki jo metrossa) ja tieto siitä, että viimein, vuosien haaveilun jälkeen olin kuin olinkin Pietarissa, lämmitti kylmässä tuulessa ja sateessa. Yllättävän nopeasti sade kuitenkin antoi periksi; pistäytyessämme Dom knigissä (kyseessä oli toki oikein kunnon visiitti) veden tulo loppui ja aurinkokin lopulta pilkisteli jostain suurten pilvenjynkäleiden välistä. Dom knigin jälkeen pistäydyimme vielä Kazanin katedraalissa, joka sijaitsi siinä vieressä, heti toisella puolen Nevski prospektia.

Don knigi - Kirjojen talo astetta koristeellisemmassa rakennuksessa

Kazanin Jumalanäidin katedraali

Kävelimme aika nopeasti Nevski prospektin metroasemalta hostellillemme, joka sijaitsi Amiraliteettia vastapäätä, aivan Palatsiaukion vieressä. Kirjauduttuamme, maksettuamme yöpymisen ja asetuttuamme huoneeseen taloksi, päätimme lähteä käymään Kunstkamerassa Nevan tuolla puolen. Matkallamme sinne kävimme tietysti Palatsiaukiolla kuvailemassa ja ihmettelemässä menoa. Hetken ajan Palatsiaukiolla seistessäni ja Talvipalatsia katsoessani päässäni soi Anastasia-piirretyn ihana tunnusmusiikki ja melkein teki mieleni valssata. :) Kunstkamerassa oli nähtävillä kaikenlaista mielenkiintoista, eri kansojen kulttuureita esiteltyinä, pukuja ja perinne-esineitä, mutta myös anatomian kokoelma, joka koostui muun muassa poikkeuksellisesti kehittyneistä sikiöistä.  

Palatsiaukio ja Aleksanterin pylväs

Pääesikuntarakennuksen holvikaari ja Voiton kuusivaljakko

Talvipalatsi

Neva ja Kunstkamera

Kunstkamerassa kierreltyämme päätimme mennä syömään ja oikein nautiskella elämästä ehkä jopa useamman ruokalajin avulla. Niinpä päätimme kokeilla hostellin alapuolella sijaitsevaa ravintola Olivea. Ruoka oli hyvää ja hintalaatumäärä-suhde oli sopiva, joskin jostain syystä tarjoilijamme ei ollut ymmärtää puhettamme ja yritti koko ajan vääntää juttua englanniksi - toki me true rusisteina puolestamme olimme asioimassa venäjäksi... Mutta ruoka saatiin tilattua, syötyä ja maksettua, joten kaikki ok! :D Siitä lähdimme vielä Nevskille kävelemään ja jotenkin löysimme tiemme Nevan rannalle Iisakinkirkon luo. Harmillista, ettemme tällä kertaa päässeet käymään Iisakinkirkossa, mutta täytyyhän sitä jotain säästää seuraavillekin matkoille. Hostellille päästyämme oli kovinkin helppo nukahtaa, sillä pitkän päivän jälkeen uni maistui! Tosin eräs kissa, joka jostain syystä majaili hostellissa, oli päässyt yöllä huoneeseen ja alkanut leikkiä lattialla olleilla metrokolikoilla. Siispä Sini ja Jossu olivat tuskailleet kissan kilistellessä kolikkoa keskellä yötä, itsekin herähdin, mutta nukahdin samantien uudelleen.

Iisakinkirkko

Yksi hostellin asukeista, joka piti osaa porukastamme hereillä keskellä yötä.
Huom. ilkeä virne. 

Aamulla herättyämme ehostauduimme hieman ja lähdimme aika aikaisin liikenteeseen, jotta ehtisimme kierrellä vielä kunnolla ennen junan lähtöä kohti Tveriä. Niinpä siis aloitimme toisen päivämme Pietarissa aamupalan merkeissä Stolle-nimisessä piirakkakahvilassa. Itse kukin löysi listalta mieleistänsä syötävää ja juotavaa, joten päivä alkoi lupaavasti ja hyvissä tunnelmissa. Piirakkapaikalta kävelimme Verikirkon luo. Verikirkolla ja sen vieressä sijaitsevalla turistikrääsä/matkamuistotorilla oli tuolloin vielä melko hiljaista, joskin myyjien kanssa saimme keskustella sitten sitäkin enemmän - jopa suomeksi! :D Verikirkolta vei tiemme Mars-kentän halki Kesäpuistolle, joka tosin oli jo ehtinyt kauneimman loistonsa menettää puista pudonneiden lehtien mukana. Puitteet olivat kuitenkin hulppeat ja haluan ehdottomasti nähdä paikan kauneimmillaan kesällä, kun kasvit ovat loistossaan ja suihkulähteet toiminnassa. 

Näky, joka sai hymyn jokaisen kasvoille. Piirakkapaikka. :D

Verikirkko aamupäivän auringossa - kuinka kaunis tämä kirkko voikaan olla!

Letnij sad - Kesäpuisto

Matkaseurueemme ihmettelemässä maailman menoa.

Mihailovskin puistoa

Kesäpuistolta suorimme jälleen kohti Nevski prospektia, jossa teimme vielä viimeiset ostokset ennen junan lähtöä. Kävimme Bukvoed-kirjakaupassa hankkimassa tuliaisia, H&Mlla ostamassa vähän jotain itselle ja Shokoladnitsa-kahvilassa nauttimassa hyvästä ruoasta ja summaamassa reissumme antia. Kävimme tietty vielä pyörähtämässä Stockmannilla, joskin itse tyydyin vain seisomaan ovensuussa ja ihastelemaan luonnonkosmetiikkaa, joka oli ihaniin purkkeihin ja purnukoihin paketoitu. 

Venäjän kansalliskirjasto

Gostinniy dvor - tavaratalo

Pietarin Stockmann - ihan yhtä äkkiä raha loppuisi täällä kesken kuin Helsingissäkin.

Niin olimmekin jo päässeet Nevski prospektin toiseen päähän, missä meitä odotti Moskovskij vokzal, Moskovan asema, josta paluumatkamme alkoi. Mennessämme asemalle aukion toiselta laidalta, näimme vielä hurmaavan vanhemman herran, joka esiintyi katusoittajana ja soitti haitarilla "Minä soitan harmonikkaa"-kappaletta. Lisäksi seisoimme liikenteenjakajan reunalla autojen kiitäessä vain muutaman kymmenen sentin päästä ohi, sillä jalankulkijoiden valo oli ehtinyt vaihtua punaiseksi.. Asemalla oli rutkasti väkeä, kuten nyt olettaa saattaa, ja tunnelma oli miltei sama kuin Jyväskylän Matkakeskuksessa perjantai-iltapäivisin. :) Katselimme hetken ajan ympärillemme, mutta pian päätimme lähteä kohti laituria ja junaa, joka olikin jo odottamassa matkustajia. Astuimme junaan ja niin päättyi Pietarin retkemme. Ajelimme kuuden tunnin matkan takaisin Tveriin seuranamme oikein mukava vanhempi rouva, jonka kanssa välillä juttelimme vähän niitä näitä. Tveriin päästyämme tuntui siltä, kuin olisi palannut kotiin. Kuten sanottu, reissukotihan tämä onkin. 

Vosstanija-aukio

Moskovskij vokzal - Pietarin päärautatieasema

Rautatiekartta kaukojunien reiteistä. Niin Tver kuin Helsinkikin löytyvät kartasta.

Juna odottaa jo laiturilla. Jostain syystä näkymä muistutti minun mielestäni etäisesti Helsingin rautatieasemaa.

Tämä viikko puolestaan on kulunut kuten edellisetkin, eli nopeasti. Maanantaina pidimme kaunokirjallisuuden tunnilla esitelmiä Gogolin pietarilaisnovelleista - minun ryhmälläni oli luettavana, mikäpä muukaan kuin Nevan valtakatu. Ryhmätyön teko onnistui hyvin ja yhteistyö oli mutkatonta, joskin kieli meinasi aika ajoin mennä solmuun puhuessa ja siten juttu ei ollut ehkä ihan niin sujuvaa kuin olisi voinut. Joka tapauksessa hyvillä mielin olen siitä. Keskiviikkona puolestaan vietimme iltaa hyvää salaattia ja patonkia ja pikkusuolaista syöden tällä suomalaisporukallamme ja torstaina kävimme pitsalla, koska Mikael ja Joni olivat elokuvissa käydessään (katsoivat elokuvan Stalingrad, itsekin haluan sen kyllä nähdä) paikallistaneet Milano Pizzan. Hyvää oli, joskin ei aivan itsetehdyn veroista. :) 

Ja niin päästiin jälleen viikonloppuun, saas nähdä, mitä tässä keksisi. Ensi viikolla saavutetaankin puolivälin krouvi, joten silloin kenties luvassa jonkinlaista summailua tähänastisesta matkasta.

А я шла, шагала по Питеру! // Ja minä kävelin, kuljeskelin pitkin Pietaria. 

Kaikella rakkaudella,
Satu