Hyvityksenä edellisten viestien välisestä hiljaiselosta tarjoilen teille toisenkin, joskin lyhyemmän juttupläjäyksen tälle viikonlopulle.
Olimme eilen Gorkin kirjastolla suomalais-ugrilaisten kansojen sukukansapäivän (jota vietetään näin lokakuun loppupuolella) kunniaksi järjestetyssä tapahtumassa. Opettajamme Ljudmila kehotti meitä menemään paikalle, ja niinpä osa meistä suomalaisista löysi tiensä kirjaston juhlasaliin.
Heti ovesta sisälle astuttuani kuulin tutun oloista puhetta; karjalan kieli kantautui korviini käytävästä. Suomea ei tosin tainnut kukaan meidän lisäksemme juurikaan puhua.
Tapahtumassa olivat esillä suomalais-ugrilaiset kielet ja kansat, etenkin karjalaiset, joita Tverin alueellakin on paljon (googleta vaikka Tverin Karjala), mutta myös virolaiset, marit ja suomalaiset. Tilaisuus kosketti kaikenikäisiä aina vauvasta vaariin, ja luulen, että jokaisen paikalle tulleen oli mukava olla. Ohjelmassa oli laulua ja musisointia, tanssia ja leikkejä, visailua ja runonlausuntaa, sekä peräti erään nuoren räppi sukukansojen ja etenkin Suomen ja Venäjän yhteydestä toisiinsa. Olin yllättynyt esitysten monipuolisuudesta ja määrästä. Jäyhänä suomalaisena kuitenkin pitäydyin penkissäni koko ohjelman ajan, enkä lähtenyt piirileikkejä leikkimään tai tanssimaan.
Oli kuitenkin hienoa huomata, etteivät pelkästään vanhemmat ihmiset ole kielen ja kulttuurin säilyttämisen puolella ja käy tällaisissa tapahtumissa, vaan myös moni nuori oli löytänyt tiensä joukkoon. Niin sitä pitää! Tykkäsin kovasti ohjelmasta ja oli mahtavaa olla paikalla, "sukulaisten" keskellä, katsoa ja kuunnella upeita esityksiä sekä tuntea juhlasalissa vallinnutta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ylpeyttä omista juurista, kielestä ja kulttuurista.
"Me olemme yhtä perhettä, juhlitaan sitä!" Oli kuitenkin hienoa huomata, etteivät pelkästään vanhemmat ihmiset ole kielen ja kulttuurin säilyttämisen puolella ja käy tällaisissa tapahtumissa, vaan myös moni nuori oli löytänyt tiensä joukkoon. Niin sitä pitää! Tykkäsin kovasti ohjelmasta ja oli mahtavaa olla paikalla, "sukulaisten" keskellä, katsoa ja kuunnella upeita esityksiä sekä tuntea juhlasalissa vallinnutta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ylpeyttä omista juurista, kielestä ja kulttuurista.
 |
| Tilaisuuden juontajat perinneasuissaan. |
 |
| Alkurukouksen jälkeen ohjelmassa oli tervetuliaispiirileikki, jonka avulla vieraat toivotettiin tervetulleiksi ja he tervehtivät toisiaan. |
 |
| Pienimpiä musikantteja |
 |
| Ryhmä "Karjalanpiirakat" |
 |
| Kalevala-mukaelma, venäjäksi ja suomeksi esitettynä |
 |
| Kitaramusiikki säesti kuvaesitystä, jossa oli kuvia myös Suomesta |
 |
| Venäjänkielistäkin musiikkia oli tarjolla. |
 |
| Marinkielinen lauluesitys |
Palatessamme takaisin asuntolalle, kävimme Annen kanssa ostamassa liput filharmoniaan, elokuvamusiikin konserttiin ensi viikolle, siispä odotan sitä innolla!
Ensi viikkoon!
Люби язык, люби культуру! // Rakasta kieltä, rakasta kulttuuria!
Kaikella rakkaudella!
Satu
Комментариев нет:
Отправить комментарий