Onko elämää loman jälkeen? On. Kyllä se elämä vaan jatkuu, oikeastaan miltei leppoisammin kuin reissun päällä ollessa.
Ja elämää on oikeastaan ollut ihan mukavasti jo reilun kahden viikon ajan. Aika on vain kiihdyttänyt kulkuaan, enkä ole ehtinyt tai malttanut istua koneen ääreen kirjoittaakseni blogiin tämän aikaisemmin. Yllättävää kyllä, jokin muukin asia on vaatinut huomiotani, ja viikot vain hupenevat silmissä.
Tässä nyt kuitenkin katsaus kuluneisiin kahteen viikkoon ja niiden aikana tapahtuneisiin huippukohtiin.
Palattuamme perjantaina matkalta, otimme viikonlopun aika rauhallisesti, emmekä sen kummempia pöllöileet. Joni oli tosin viettänyt syntymäpäiväänsä silloin viikolla, joten juhlimme sitä sitten lauantaina illanpuoleen sekä vielä uudemman kerran sunnuntaina päivällä - oikein täytekakun kera.
Sinikin saapui takaisin Tveriin sunnuntaiaamuna ja toi Tveriin viikon lomalle tulleen siskonsa mukanaan. Oli ihanaa saada jälleen porukka kasaan, onhan tässä jo ryhmä tiiviiksi tullut. Sunnuntaina kävimme myös teatterissa; katsoimme Tsehovin Kirsikkapuiston, joka esitettiin suurella näyttämöllä. Sali oli hieno, joskin ei aivan niin suuri kuin kuvittelin. Näytelmä oli hyvä, ja oli mielenkiintoista verrata kirjaa ja näytelmää keskenään. Teatterikokemustani kuitenkin häiritsivät kaksi asiaa: silmälasien jääminen kotiin ja se, ettei teatterissa käytetty äänentoistoa, jonka ansiosta myös hiljaisemmatkin kuiskaukset olisivat kuuluneet meille saakka. (Vähän vanha olo - mitään en kuule ja näkökään ei ole enää niin kuin ennen.. :D ) Joka tapauksessa oli hauskaa käydä teatterissa. Tulipahan jälleen yksi kulttuurielämys koettua.
Toissaviikko alkoi lupaavasti, sillä maanantain ja tiistain ajan valmistauduin keskiviikon konferenssiin, jossa olin lupautunut esiintymään. Konferenssin aiheena oli ortodoksisuus (erityisesti Tverin alueella) 1025-vuotisjuhlien ansiosta. Tähän liittyen suullisen viestinnän opettajamme Ljudmila, pyysi jotakuta suomalaisista tekemään lyhyen esitelmän ortodoksisuudesta Suomessa, ja niinpä suostuin hommaan. Vietin maanantai-illan Suomen ortodoksisen kirkon Internet-sivuja selaillen ja PowerPointilla kikkaillen, jotta minulla oli tiistaiksi diat valmiina, jotta Ljudmila voisi ne tarkistaa. Näin tapahtui ja korjattuani virheet, ja tiistai-iltana vielä harjoiteltuani olin valmis esiintymään. Keskiviikkona paikalla oli meidn opiskeluryhmämme lisäksi eräs kirjailija ja kirjaston edustaja, jotka esiintyivät Anatolin, Ljudmilan ja minun lisäkseni. Esitys meni mielestäni aika hyvin, joskin noottia sain liiallisesta "nu"- eli no-sanan käytöstä. Täytyy siis kiinnittää siihen huomiota. Kävin lyhyesti läpi tärkeimmät historialliset hetket, Suomen ortodoksisen kirkon rakenteen ja tilastotietoa jäsenistöstä. Jälleen siis tuli esiinnyttyä, toivottavasti olin edukseni. Loppuviikko meni leppoisasti, sunnuntaina kävin yksin torilla katselemassa tuliaisia ja joululahjoja.
Viime viikolla maanantaina meillä oli kaunokirjallisuuden tunnilla novellianalyysiesittelyjä. Sini, Johanna ja minä teimme esityksen yhdessä ja sekin tuli, oli ja meni ihan mallikkaasti. Analyysin kohteena oli Tsehovin novelleja, meillä oli tutkittavana novelli nimeltä Ionits. Keskiviikkona meillä oli jälleen konferenssi, tällä kertaa estradilla oli Iku Japanista (meidän ryhmästä), kiinalaisia ja venäläisiä opiskelijoita, ja aiheena oli nuorten elämä eri puolilla maailmaa ja huolet/ongelmat nuorten elämässä. Tilaisuus oli ihan mukava, joskin melko pitkä ja loppua kohden meno kävi hieman puuduttavaksi (huolimatta siitä, että olemme vakavamielisiä eksperttejä, joita kaikenlaiset ongelmat kiinnostavat ja joiden vain tulee tietää kaikenlaista - miltei suora lainaus Anatolilta). Perjantaina meillä oli ekskursio saksan kieltä painottavaan kouluun, ja siellä pääsimme näkemään koulun arkea ja vierailemaan oppitunneilla. Toki saimme esittää ja vastata kiperiinkin kysymyksiin niin omasta koulutaipaleesta, ainevalinnasta (venäjän kieli) kuin Suomen koulujärjestelmästäkin.
Viime viikolla maanantaina meillä oli kaunokirjallisuuden tunnilla novellianalyysiesittelyjä. Sini, Johanna ja minä teimme esityksen yhdessä ja sekin tuli, oli ja meni ihan mallikkaasti. Analyysin kohteena oli Tsehovin novelleja, meillä oli tutkittavana novelli nimeltä Ionits. Keskiviikkona meillä oli jälleen konferenssi, tällä kertaa estradilla oli Iku Japanista (meidän ryhmästä), kiinalaisia ja venäläisiä opiskelijoita, ja aiheena oli nuorten elämä eri puolilla maailmaa ja huolet/ongelmat nuorten elämässä. Tilaisuus oli ihan mukava, joskin melko pitkä ja loppua kohden meno kävi hieman puuduttavaksi (huolimatta siitä, että olemme vakavamielisiä eksperttejä, joita kaikenlaiset ongelmat kiinnostavat ja joiden vain tulee tietää kaikenlaista - miltei suora lainaus Anatolilta). Perjantaina meillä oli ekskursio saksan kieltä painottavaan kouluun, ja siellä pääsimme näkemään koulun arkea ja vierailemaan oppitunneilla. Toki saimme esittää ja vastata kiperiinkin kysymyksiin niin omasta koulutaipaleesta, ainevalinnasta (venäjän kieli) kuin Suomen koulujärjestelmästäkin.
Viikonloppuna kävimme jälleen torilla, muilla oli joitain hankintoja tehtävänä ja niinpä lähdin mukaan ikään kuin makutuomariksi. :) Sen jälkeen aloimme Sinin kanssa laittaa jouluruokaa ja vietimme tällä meidän pikkuisella Suomiporukalla pikkujouluja meidän keittiön pöydän ympärillä. Oli lohta ja paistoperunoita ja perunasalaattia (tämänhetkinen bravuurini) ja rosollia sekä ruispatonkia levitteineen. Jälkiruokana söimme kaura-omenapaistosta jäätelön ja vaniljarahkan kera. Sen lisäksi kehittelin karpalo- ja omenamehuista sekä glögimausteen avulla miltei oikean makuista "glögiä". Glögi rusinoineen höyrysi, sokerimantelit ja Julia-konvehdit hupenivat. Jasu oli leiponut joulutorttujakin, ihanaahan se oli ja tunnelma oli mukavan jouluinen!
Sunnuntaina, ennen pikkujoulurääpiäisiä, käytiin Johannan kanssa ortodoksisessa kirkossa katselemassa ikoneita ja kynttilöitä. Tuoksu oli huumaava ja oli ihanaa päästä käymään hetkeksi kirkossa. Siellä voisi vaikka vain istua ja tuntea suitsukkeen tuoksun nenässään, ihastella kynttilöitä ja ikoneita, kuunnella hiljaisuutta. Olla vain ja tuntea eräänlaista rauhaa, se on kai se kirkon vaikutus. Jotenkin siellä on hyvin kotoinen tunnelma, eikä tunne olevansa jollain tavalla ulkopuolinen.
Tällä viikolla olen työkennellyt ja viettänyt "vapaa-aikaa" pääasiassa referaatin kirjoittamisen - IOKRin ja kirjallisen viestinnän lopputyön - parissa. Suomalais-ugrilaisista kielistä ja kansoista kertovat artikkelit ovat levitettyinä milloin minnekin, pöydälle, lattialle, sängylle.. ehkä tulevat vielä uniinkin. :)
Tänään kävimme Vystavotshnyj zalissa (vapaa suomennos: näyttelysali) taidenäyttelyssä. Esillä oli tveriläisen taiteilijan, Boris Fjodorovin lasitöitä ja maisematauluja. Olimme ekskursiolla suullisen viestinnän tunnilla, ja tehtävänämme oli valita yksi töistä, jota kuvailisi ja josta kertoisi sitten seuraavalla tunnilla. Olin yllättynyt siitä, miten paljon pidin näyttelystä - ylipäätään taidegalleriat ja -näyttelyt eivät oikein ole se minun juttuni. Lasityöt olivat kuitenkin todella kauniita, eivätkä maisematkaan sen huonompia olleet, värien käyttö oli minun mieleeni - tauluista löytyi lämpimiä sävyjä ja lempeitä valoja. Ekskursion jälkeen, ennen seuraavaa luentoa, meillä oli aikaa käydä viereisessä kirjakaupassa, Kirillitsassa. Sieltä löytyi vaikka mitä, ja niinpä mukaani tarttui joulukortteja ja hempeän violettien kansien väliin pujotettu Ozhegovin Tolkovyj slovar' russkogo jazyka eli venäjänkielinen selittävä sanakirja, joka tulee olemaan tästä lähtien yksi rakkaimmista sanakirjoistani! Tänään saimme Jasun ja Johannan kanssa myös viimein karjalankielisiä kirjoja, joita olemme kyselleet Ljudmilalta (suullisen opettaja) - nyt minullakin on oma Armas sana kirjahyllyyn laitettavaksi! :)
Ja lopuksi vielä se olennaisin: TÄÄLLÄKIN ON LUNTA JA PAKKASTA! Talvi, jota on kyllä jo odotettukin, on suvainnut viimein saapua lumisateineen ja kirpeine pakkasineen! Siinä missä me suomalaiset olemme onnessamme, ovat myös monet muut vaihtarit. Lumi onkin herättänyt monessa sen sisäisen pikkupojan tai -tytön henkiin, ja niin pallot ovat toisinaan lennelleet pihan poikki. Lumen ja talvisen sään mukana tänne saapui, tai ainakin minulle, kunnon joulumielikin, ja sunnuntaista alkaen olenkin toden teolla kuunnellut joululauluja. Viime vuosien suosikit, tai oikeastaan, kestosuosikkini - Arkihuolesi kaikki heitä, Jouluyö, juhlayö sekä Maa on niin kaunis - ovat soineet tiuhaan milloin kenenkin esittäminä. Toki sekaan on mahtunut riehakkaampaa ja riemukkaampaakin laulua - Sika, Last Christmas, Rockin' Around The Christmas Tree...
Huomenna aletaan laskea joulukalenterin omaisesti päiviä lähtöön - jäljellä on siis enää 24 päivää. Voisin ehkä kalenteriksi itselleni valita legendaarisen The Joulukalenterin katsomisen (vaikka perinteisiä suklaisia joulu-/ adventtikalentereitakin on täällä bongattu) - sillä en ole vielä kertaakaan katsonut sitä kokonaan alusta loppuun. Olen yhtäaikaa sekä innoissani siitä, että piakkoin on kotiinpaluun aika, mutta toki myös vähitellen pieni haikeus harkan loppumisesta alkaa nostaa päätään, ja tietysti, viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, ajan väheneminen ja deadlinejen sekä kokeiden lähestyminen saa aikaan eräänlaista paniikkia ja stressiä, joskin toistaiseksi kaikki on vielä ok, всё в порядке.
Huh, viimeinkin sain blogin päivitettyä tilanteen tasalle, olkaapa hyvät. Nyt olette jälleen kärryillä siitä, mitä tänne päin maailmaa oikein kuuluu. :)
Hauskoja marraskuun viimeisiä päiviä!
Kaikella rakkaudella ♥
Satu
Huomenna aletaan laskea joulukalenterin omaisesti päiviä lähtöön - jäljellä on siis enää 24 päivää. Voisin ehkä kalenteriksi itselleni valita legendaarisen The Joulukalenterin katsomisen (vaikka perinteisiä suklaisia joulu-/ adventtikalentereitakin on täällä bongattu) - sillä en ole vielä kertaakaan katsonut sitä kokonaan alusta loppuun. Olen yhtäaikaa sekä innoissani siitä, että piakkoin on kotiinpaluun aika, mutta toki myös vähitellen pieni haikeus harkan loppumisesta alkaa nostaa päätään, ja tietysti, viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, ajan väheneminen ja deadlinejen sekä kokeiden lähestyminen saa aikaan eräänlaista paniikkia ja stressiä, joskin toistaiseksi kaikki on vielä ok, всё в порядке.
Huh, viimeinkin sain blogin päivitettyä tilanteen tasalle, olkaapa hyvät. Nyt olette jälleen kärryillä siitä, mitä tänne päin maailmaa oikein kuuluu. :)
Hauskoja marraskuun viimeisiä päiviä!
Kaikella rakkaudella ♥
Satu
Комментариев нет:
Отправить комментарий